Salainen kokous ja muita pakinoita

Tyyppi

pakinakokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Keskiajalla on ollut lentävä lause:”Verba volant, scripta manent.” – ”Sanat lentävät, kirjoitetut pysyvät”. Nykyaikana, jolloin kirjoitetaan paljon enemmän, kuin ennen, ei voi olla varma siitä, että kirjoitetutkaan pysyvät. Kirjoituksia voisi kuvata aineellistuneemmiksi sanoiksi. Ja kirjoitetut sanat kyllä lentävät nykyään erittäin runsaasti ja sähköisesti. Sanoilla voi tehdä hyvää, mutta myös pahaa. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että sanat ovat sytyttäneet jopa sotia. Niin on yhä edelleen. Sanailijan on siis kannettava myös vastuunsa.

Muistelen lapsuuttani, kun alle kouluikäiseni kotiini tuli Uusi Suomi niminen lehti. Siinä oli sarjakuvia, jotka kiinnostivat. Veljeni luki niitä minulle ääneen. Katselin vierestä ja kyselin:”Mitä tuossa lukee?” Näin opin lukemaan ennen kouluun menoa. Tavaamisen opin vasta koulussa. Kouluaikana jo alaluokilla minusta oli hauskaa sommitella tarinoita ja kirjoittaa niitä. Joskus melkein hävetti, kun opettaja luki kirjoituksiani mielestäni liiankin usein. Se, että niitä luettiin, tuntui tietysti hyvältä, mutta samalla vähän hävetti. Kirjoittavathan sitä muutkin.

1990-luvulla kirjoitin aika runsaasti pakinoita, joita jakelin sähköpostitse. Tarjosin niitä myös kustantajille vaihtelevalla menestyksellä. Paras palaute tuli vuonna 1997 Kustannus Oy Tammelta, jonka silloinen kustannusjohtaja kirjoitti palautekirjeessään näin:”Pakina ei kaiken kaikkiaan ole omimmillaan kirjassa, vaan se on ajankohtainen sivallus tai tuokiokuva, joka on parhaimmillaan heti, kun se on valmis.” Hän kirjoitti myös: ”Pakinat menevät kaupaksi lähinnä silloin, kun tekijä on lehdistä tuttu.” Ja vielä:”Sana sinulla on mukavasti hallussasi, kieli sinulla on notkeata ja monesti aidosti nokkelaakin.”

Voiko pakinoitsija enää parempaa palautetta saadakaan! Kaupallinen puoli on toinen asia: kirjojen kustantaminen on ollut jo vuosia hyvin lyhytjännitteistä puuhaa. Uuden kirjan myyntiaika on ollut parhaimmillaan ehkä kaksi, tai korkeintaan kolme vuotta. Kuitenkin kirjastoissa on vanhojakin kirjoja, joita lainataan yhä edelleen. On siis kirjoja, joilla on ajattomampaakin sanomaa, kuin useissa julkisuuden henkilöiden kirjoituksissa.

Kirjoittamisen sanotaan olevan terapeuttista. Voi se sitäkin olla. En kylläkään ole kirjoittanut terapoidakseni itseäni. Pakinoiden kirjoittaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Siinä saa laittaa ihmiset käyttäytymään vaikka kuinka hullusti. Pakinassa voi myös kertoa itselleen tapahtuneita kommelluksia. Liioitteluhan on tunnetusti yksi huumorin laji ja sitäkin voi vapaasti harjoittaa pakinoidessaan.

1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussa kirjoittelin pakinoita käyttäen eri nimimerkkiä. Wanha Käpy tuli nimimerkikseni, kun täytin 50-vuotta ja keskustelin nuoremman poikani, Juhan, kanssa. Keskustelun kuluessa hän tokaisi:”Sähän olet tollanen vanha käpy.” Nauroin, ja päätin, että tuohan onkin hyvä nimimerkki. Niin otin käyttöön nimimerkin Wanha Käpy.

Toivon, että tämä kirja sisältää huumorin lisäksi myös jotain ajatonta, vaikka siinä on 1990 luvulla ja 2000 luvun alun kokemuksiakin. Lukija voi vapaasti käyttää aivojaan ja pohtia mikä on todella tapahtunutta, mikä allekirjoittaneen mielikuvituksen tuotetta.

Antoisia lukuhetkiä!

Pekka Sevanto alias Wanha Käpy

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

88

Kieli