Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kuudes askel

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Ota kuudes askel ja katso mihin se sinut johtaa...

Helsinkiläinen matematiikanopiskelija Jyrki jäljittää eurokolikoiden liikkeitä ja pyrkii hallitsemaan maailmaa numeroiden ja järjestyksen kautta. Analyyttinen berliiniläistoimittaja Jürgen ihmettelee, miksi uskonnollisten yhteisöjen lupaukset pystyvät viettelemään rationaalisia kolmannen vuosituhannen ihmisiä. Barcelonalainen valokuvaaja Jorge lajittelee ihmiset kulutustottumusten mukaan ja tekee taiteestaan tiedettä. Mikkeliläisluuseri Jyri rimpuilee päästäkseen kaikkien luokittelujen ulkopuolelle, mutta kaikista maailman ihmisistä juuri Jyri päätyy Jorgen filmille.
Elämässä on paljon sattumaa, mutta monien asioiden takana tuntuu piilevän outoja lainalaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Romaanin kuvaaman neljän nuoren miehen kohtalot sekoittuvat, kun kunkin elämään kävelee nainen, Anna. On otettava kuudes askel.

Matka kenestä tahansa maailman ihmisestä toiseen on keskimäärin kuuden askelen mittainen. Maailma on pieni, mutta ihmiset eivät ole lähellä toisiaan. Karo Hämäläisen ensimmäinen aikuisten romaani kertoo neljä täysin erilaista, mutta kiehtovalla tavalla toisiaan koskettavaa tarinaa ihmisten välisestä etäisyydestä.
(Tammi)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

"Anteeksi, mutta onkohan teillä hetki aikaa?"
Ei jumalauta ole hetkeä aikaa. Oon just astunut ulos Sokoksen ovesta kävelykadulle, jossa joulukuinen sohjosade tunkee kauluksesta sisään kuin räkäkännissä oleva vieras kotibileisiin. Räkäkännissä oleva kutsumaton vieras. Mulla ei ole hetkeä aikaa mihinkään, vaikka ei tietysti ole kiirekään, sillä koulu on loppu, jatkoa seuraa vasta loppiaisen jälkeen.
Tyttö hymyilee. "Tässä ei mene kuin viisi minuuttia, jos ette tupakoi."
No otetaan sitten.
"Mennääks tohon Mäkkärille sisään?" kysyn ja menen. Tyttö seuraa perässä. Heitän hanskat pöytään ja jonotan tiskiltä mukin vettä ja kaksi pilliä.
Hirvee sää, sanon ja tyttö haluaa tietää, olenko 20-24 vai 25-29-vuotias. Jälkimmäinen osuu kohdalle, ja tyttö ympyröi oikean numeron kyselylomakkeesta. Sukupuolen se on ympyröinyt jo valmiiksi mieheksi. Tyttö selittää, että tää on Suomen Gallupin tekemä tutkimus, jossa selvitetään suomalaisten suhdetta erilaisiin asioihin, muun muassa tuotemerkkeihin ja politiikkaan. Puhuessaan hän on ottanut kansiostaan esiin kuvan, jossa on neljä erilaista suklaalevyä. Mikä niistä miellyttää minua eniten?
Mä en pidä suklaasta.
"Kyselyssä ei olla kiinnostuneita itse tuotteesta vaan kääreen ulkoasusta. Mikä neljästä kääreestä miellyttää teitä eniten?"
Jaa noista neljästä? Ensimmäinen muistuttaa tiiliskiveä. Paketin kanteen on kuvattu suklaapalaset varmaan yksi yhteen oikean levyn kanssa. Tulee mieleen kilosuklaa. Seuraava taas voisi olla puolalaisesta nukkekaupasta, sen verran paljon siinä on kullankimallusta ja kirjaimissa laajoja kaaria. Kolmoskuvan lehmä ja maitokannu violetilla pohjalla ei sekään oikein miellytä minua. Nelosen punainen käärepaperi taas näyttää siltä, niin kuin joku Fazerin kilpailija olisi tehnyt atrianpunaiset HK:n Siniselle.
Noihan on kaikki ihan hirveitä.
"Mikä neljästä kääreestä miellyttää teitä eniten?"
Siis ärsyttää vähiten? No kai se sitten on toi viimeinen. Eihän se nyt ihan niin hirvee ole.
"Siis numero neljä."
Neljähän se näkyy olevan. Käännän esiin seuraavan lehden. Siellä on osin samoja, osin erilaisia suklaapakkauksia, mutta tällä kertaa suklaapatukoina.
Tyttö tarttuu minua kiinni ranteesta ja katsoo suoraan silmiin. "Ei mennä vielä sinne."
Minäkin hymyilen, en tiedä miksi.
Tytön sormet on rasvattu tuoksuvalla voiteella. Niistä jäisi varmaan hyvät sormenjäljet lasiin, mutta meidän välissämme on vain Mäkkärin pahvimuki täynnä vettä.
"Vielä toinen kysymys liittyen näihin ensimmäisen arkin kuviin. Jos olisitte ostamassa suklaata lahjaksi ystävällenne, minkä suklaalevyn valitsisitte?" tyttö lukee paperista.
Ei mulla ole ystäviä.
"No kaverille sitten." Tyttö on riisunut takkinsa Mäkkärin penkille, mutta purppurainen kaulaliina pörröttää kaulassa. Kaulaliinan silmät on sen verran suuret, että sillä saisi pieniä muikkuja. Räntäsade on sulanut tytön vaaleisiin hiuksiin kimaltaviksi vesipisaroiksi.
En mä osta kavereille suklaata.
"No äidille joululahjaks."
Mutsille.
"Mutsille joululahjaks."
Kun me on päätetty, että me ei osteta toisillemme joululahjoja. Mä en mene vanhempien luokse jouluksi haistelemaan joulukuusta ja pupeltamaan joulutorttuja.
"Musta joulutortut on hyviä."
Se varmaan riippuu leipojasta.
"Mä olen tehnyt ihan valmistaikinasta. Sellaisesta, jonka paketissa on keltaista ja valmiiksi kaulitut levyt."
Sun piti kysyä jotain.
"Niin", tyttö ottaa taas galluphaastattelijan äänen. "Jos olisitte ostamassa suklaata lahjaksi ystävällenne, minkä suklaalevyn valitsisitte?"
Kysyn tytöltä, paljonko se saa yhdestä haastattelusta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

268

Kustantaja

Kieli