Musta perhonen

Memesa on pieni mustalaistyttö, joka asuu perheensä kanssa isossa puutalossa "Hajutornissa" muiden mustalaisperheiden kanssa. Vilskettä riittää, jatkuvaa hälinää, ihmiset tulevat ja menevät. Elinolot ovat kurjat mutta joukossa on voimaa. Perheen toimeentulo riippuu paljolti käsitöiden ja viinan myynnistä ja muista hämäräbisneksistä. Poliisi on tuttu vieras talossa. Perheen isä Viktor on jokseenkin säyseä mutta joskus myös väkivaltainen. Äiti Roosa vie uhkuvalla tarmollaan kasvavaa lapsikatrasta eteenpäin. Memesalla on jo hyvin varhain tunne, että hän ei kuulu joukkoon - ei omaan tummaan heimoon eikä valkolaisiin. Hän ei viihdy oikein omissa nahkoissaankaan. Tyttöä kiusataan koulussa, kotona hän on äitinsä pikku piikana, sisaruksetkin ahdistelevat. Jatkuva väkivallan näkeminen ja kokeminen aiheuttavat painajaisia ja kauhukuvia. Ainoa pakopaikka löytyy Krista-opettajan kotoa. Siellä Memesa saa olla pikkutyttö, syödä rauhassa vatsansa täyteen ja maata vaahtokylvyssä. Tarinat ovat Memesalle tärkeitä. Mustalaiskulttuuri välittyy suusta suuhun. Silloin hän on onnellinen kun saa kuunnella vieraskäyntien yhteydessä oman heimonsa jutustelua ja tarinoita. Perhe muuttaa useaan otteeseen, jopa omaan pieneen vuokrataloon, mutta rauhallista ei ole koskaan. Vanhemmat sisarukset saapuvat vuorollaan asumaan saman katon alle ja riidat ovat jokapäiväisiä. Memesa pakenee omaan maailmaansa ja etsii itselleen piilopaikkoja luonnosta ja hylätyistä rakennuksista. Mustan perhosen tapahtumat päättyvät Memesan 13-vuotis syntymäpäivään. Memesa on kasvanut isoksi ja alkaa näyttää naiselta. Pian hän joutuisi jonkun miehen vaimoksi ja vallan alle. Jotta tältä kohtalolta säästyisi, on pakko paeta, vielä kun se on mahdollista. Hän kävelee juna-asemalle, ostaa äidin antamilla kaupparahoilla junalipun ja astuu junaan. Tulevaisuus ammottaa suurena kysymysmerkkinä.