Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kun tein kuolemaa

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Faulkner, William

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Kirjassa kuvataan 15 henkilön näkökulmasa Addie Bundrenin kuolemaa.
Kun tein kuolemaa on William Faulknerin varhaistuotantoa – tekijä oli kirjan ilmestyessä 33-vuotias –mutta teos on vuosien kuluessa säilyttänyt tuoreutensa ja sen maine yhtenä uuden kertomakirjallisuuden mestariteoksista on vain kasvanut. Kuten kaikki Faulknerin kuuluisimmat teokset tämänkin on pienoiskuva elämästä – toisiaan leikkaavista ihmiskohtaloista, jotka muodostavat voimakkaan ja vertauskuvallisen kokonaisuuden. Aihe on lähinnä tragikoominen: köyhän pienviljelijäperheen äidin Addie Bunderin kuoleman jälkeen koko perhe lastautuu muulivankkureihin kuljettaakseen äidin ruumiin hänen kotiseudulleen, kaukaiseen kaupunkiin. Matkalla sattuu monenlaisia esteitä. Joen tule vie sillat mukanaan ja virta on ylitettävä uimalla, jolloin matkueen muuli hukkuu ja yksin perheen jäsen katkaisee jalkansa. Lato, jossa perhe yöpyy, palaa poroksi, mutta eräs pojista pelastaa äidin ruumiin liekeistä.

Dramaattiset ulkonaiset tapahtumat ovat symboleja, jotka korostavat äidin elämän alkuvoimaisuutta ja kiihkeyttä. Häntä koskeva luku onkin teoksen keskeisiä kohtia. Koko tarina rakentuu eri henkilöiden tajunnan palasista – heikon Anse-isän, uneksivan Darl-pojan, joka lähinnä symbolisoi kirjailijan itseään, käytännöllisen Cashin, joka on veistänyt arkun ja ojentanut jokaisen laudan kuolevan äitinsä tarkastettavaksi, ainoan tyttären Dewey Dellin, jolla on kaupunkiin tärkeämpikin asia kuin äidin hautaan saattaminen, ja rajun alkuvoimaisen Jewelin, josta äiti on sanonut: Hän pelastaa minut tulen ja veden vaaroista. Heidän yksinpuhelunsa kietoutuvat toisiinsa, koskettavat menneisyyttä ja tulevaisuutta ja jättävät syy-yhteydet lukijan aavistettaviksi. Joskus ei voi muuta kuin ihmetellä heidän ruumiillista ja henkistä kurjuuttaan ja tietämättömyyttään, mutta aina välistä jonkun aivoissa leimahtaa kirkas ajatus tai hän suorittaa epäitsekkään teos. Kuvas on suggestiivisen tehokasta; kirkkaina jäävät mieleen esimerkiksi viimeisten naulojen lyöminen Addie Bundrenin kirstuun lyhdyn valon langetessa maahan singonneihin höylänlastuihin ja hopeoidessa ympäröivän rankkasateen, tai tulipalon loimu tai perheen kuopuksen Vardama-poikasen liikuttavat toimet.

”Faulkner on todella sekä taiteilija että originelli tyylitaituri – verevän kirjallisen suonen edustaja, amerikkalaisuuden, joka verenkäynnillään ja aihepiirillään on sananmukaisesti avannut meille uuden maailman”, kirjoitti Toini Havu HS:ssä teoksen ensimmäisen painoksen ilmestyessä.
(lieveteksti)