Herra salaneuvos

Huhtikuun alussa vuonna 1870 äitini Klavdia Arhipovna, luutnantin leski, sai Ivan-veljeltään, salaneuvokselta, kirjeen, jossa muuan ohessa sanottiin: ”Maksatautini on pakottanut minut oleskelemaan joka kesä ulkomailla, mutta koska minulla ei nyt ole liikeneviä varoja matkustaakseni Marienbadiin, on melko mahdollista, että tulen viettämään ensi kesän sinun luonasi Kotšujevkassa, rakas siskoni…”
Luettuaan kirjeen äiti kalpeni ja alkoi kauttaaltaan vapista, sitten hänen kasvoilleen ilmestyivät sekä naurun että itkun väreet. Pian hän itki ja nauroi.