Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Laskiaisrippi

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Keskellä värikästä karnevaalihumua astuu tuntematon, rakuunan asepukuun pukeutunut mies Mainzin kunnianarvoisaan tuomiokirkkoon ripittäytymään. Mutta tuskin hän on ehtinyt rippituolin luo, kun hän lyyhistyy kuolleena maahan – tikari selässään. Ja tästä alkaa tapahtumien vyyhdin selvittely, joka saadaan päätökseen yhtä aikaa kuin karnevaalien hilpeät ja irvokkaat naamiot ja valepuvut riisutaan.
Carl Zuckmayerin salaperäinen, jännittävä tarina kertoo vanhan patriisinperheen piirissä tapahtuneista salaisista rakkauden, vihan, mustasukkaisuuden, ylpeyden ja nöyrtymyksen teoista. Siihen liittyy runsaasti romantiikkaa – ollaanhan vielä keisarinajan Saksassa, ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. ”Laskiaisrippi” on unenomainen naamioleikki, jossa naamioiden takaa meihin katsoo ihminen, ylhäinen ja alhainen, syntinen ja viaton, rakkauden kirkastama ja vihan sokaisema.
Carl Zuckmayer on Saksan huomattavampia näytelmäkirjailijoita; hänen ”Köpenickin kapteeninsa” on maailmankuulu ja tunnetaan myös suomalaisista parrasvaloista. Zuckmayerin dramaatikon kyky, mielikuvitus ja jäntevä juonenkuljetus ilmenevät voimakkaina myös ”Laskiaisripissä”.
(takakansiteksti)

Henkilöt, toimijat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Laskiaislauantaina vuonna 1913 – se oli sumuinen kolea, hämärä iltapäivä keskipaikkeilla helmikuuta – astui kuudennen rakuunarykmentin univormussa oleva mies Neitsyt Maarian torilta Mainzin tuomiokirkon heikosti valaistuun sivulaivaan. Jonkin matkan päässä, Gutenbergin torilla uuden kaupunginteatterin edessä, jonka avoparvekkeella karnevaaliprinssi ja –prinsessa näyttäytyivät väkijoukolle prameassa loistossaan, olivat paraikaa ’Hänen Narrillisen Majesteettinsa alokkaat’ – prinssi- tai hovimieskaartiksi sanotun perinteellisen laskiaispataljoonan jäsen kokelaat – jokavuotisen tavan mukaan vannomassa uskollisuudenvalaansa; ja tuomiokirkon sisemmän, pehmustetun kaksoisoven heilahtaessa auki ja kiinni siitä pelmahti tuulen sekaäänisen laulun tavoin hilpeää meteliä, rummutusta, pillinkimitystä ja jo hiukan humalaista loilotusta, joka täytti kaupungin kaikkialla Suurelta Valkaisukujalta markkinatorille asti.
Mutta sisällä kirkossa, missä pääalttarin Ikuisen Valon lisäksi paloi vain muutama lamppu ja vahakynttilä, vallitsi rippipäivän tuttu kivinen hiljaisuus, jota kynttiläin ritinä syvensi, ja siellä täällä sivulaivoissa näkyi rippituolien edessä, joissa kaikissa oli asianomaisen papin tai tuomioherran nimi, jokusia polvistuneita hahmoja, muutamilla kasvot kämmeniin painettuina. Kovin monia katuvaisia ei laskiaislauantai näyttänyt houkutelleen. Myös Ruusutarhan-madonnan alttarin edessä kyyhötti vain jokunen vanha vaimo odottaen vesperhartautta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ilmestymisaika

Sivumäärä

178

Kustantaja

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Kieli

Alanimeke

romaani

Ilmestymisaika

Sivumäärä

194

Kustantaja