Wacklin, Sara
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Kansallismuseo (öljymaalaus, J. E. Lindh, valok. Ritva Bäckman 1990)
Elämäkertatietoa
Opintoja Turussa 1813-15, Tukholmassa 1819, Kööpenhaminassa, Hampurissa ja Lyypekissä, opettajantutkinto Pariisissa 1836. Opettajana perustamassaan tyttöjen koulussa Oulussa 1819-1822 sekä 1830-34, Turussa 1823-27 ja Helsingissä 1828-29 sekä 1836-43. Asui Tukholmassa 1843-46.
_______________________________
Sara Wacklin syntyi Oulussa 26. toukokuuta 1790 kaupunginviskaali Zakris Wacklinin perheeseen. Sara ryhtyi elättämään itseään ja äitiään jo 16-vuotiaana toimimalla apuopettajana pienten lasten koulussa, sillä isän varhainen kuolema oli vienyt perheellä toimeentulon. 1810-luvun puolivälissä hän siirtyi Turkuun harjoittamaan musiikin- ja ranskanopintoja, jotka olivat välttämättömiä tulevalle opettajalle. Saatuaan kokemusta kotiopettajana eri puolilla maata hän teki v. 1819 opintomatkan Tukholmaan ja perusti sieltä palattuaan Ouluun tyttökoulun. Niin tämän kuin Turkuunkin perustetun koulun toiminnan lopetti tulipalo. Oltuaan välillä Helsingissä tyttöpensionaatin johtajattarena Sara palasi kotikaupunkiinsa ja aloitti koulunpidon uudelleen. Sen aika jäi kuitenkin lyhyeksi, kun hän 45-vuotiaana toteutti haaveensa ja matkusti Pariisiin suorittaakseen opettajatar-diplomin Sorbonnen yliopistossa. Vuonna 1836 Sara oli tavoitteensa saavuttanut ja palasi Helsinkiin, perustaen sinne useampiluokkaisen ylemmän tyttökoulun. Koulun toiminta lakkasi kolmen vuoden kuluttua, mutta opettajantyö jatkui alemmassa koulussa.
Jättäessään kotimaansa lopullisesti syksyllä 1843 Saralla oli monivaiheinen opettajatarura takanaan. Tukholmassa hän keskittyi uuteen työhön, kirjoittamiseen. Vaikka tekstiä lienee ollut hyvin vähän valmiina ennen Tukholmaan muuttoa, nimimerkki S.E.W-n julkaisi Hundrade minnen från Osterbotten -teoksen kaksi ensimmäistä osaa jo v. 1844, kolmannen seuraavana vuonna (Satanen muistelmia Pohjanmaalta, suom. ensimmäisen kerran vv. 1872-76, viimeksi v. 1990). Kukin osa sisältää kolmisenkymmentä kertomusta, pisimmät laajoja henkilökuvia tai tapahtumasarjoja.
Wacklinin Muistelmilla ei Suomessa ollut varsinaisesti sen paremmin edelläkävijöitä kuin seuraajiakaan. Lähin esikuva lienee Fredrika Bremer porvariskuvauksineen, myös Balzacin leikilliset tarinat olivat varmaan Saralle tuttuja Pariisin vuosilta. Kirjallisuushistoriaan teos on jäänyt jonkinlaisena kuriositeettina, jota on ollut vaikea luokitella mihinkään kaunokirjallisuuden lajiin kuuluvaksi. Uusimmissa tutkimuksissa on kiinnitetty erityinen huomio teoksen naiskuvan ristiriitaisuuteen: toisaalta romanttinen, toisaalta ironisoiva tai realistinen naiskuva saattavat vaihdella samassakin kertomuksessa. Joskus tuloksena on ollut rohkea karikatyyri kunnianarvoisista vanhoista naisista. Teos otettiin aikoinaan vastaan kiinnostuneena, paitsi Oulun seudulla, missä paheksuttiin sen suorasukaisuutta ja väännettiin nimi muotoon "Satanen valheita Pohjanmaalta".
Satanen muistelmia Pohjanmaalta jäi Sara Wacklinin ainoaksi teokseksi. Jatkoksi aiottu Satanen muistelmia Etelä-Suomesta ei koskaan tullut valmiiksi. 1850-luvulla julkaistiin vaasalaisessa Ilmarinen-lehdessä joukko lyhyitä tarinoita nimellä Österbottniska Anekdoter, en efterskörd efter Sara Wacklin (Pohjalaisia kaskuja, jälkisatoa Sara Wacklinilta). Täyttä varmuutta niitten alkuperästä ei kuitenkaan ole. Sara Wacklin kuoli Tukholmassa 28. tammikuuta 1846.
Lähteet:
Mäki, Päivi: Muutama sananen Sarasta. Sara Wacklinin elämä ja muistelmat. Oulu 1990.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
_______________________________
Sara Wacklin syntyi Oulussa 26. toukokuuta 1790 kaupunginviskaali Zakris Wacklinin perheeseen. Sara ryhtyi elättämään itseään ja äitiään jo 16-vuotiaana toimimalla apuopettajana pienten lasten koulussa, sillä isän varhainen kuolema oli vienyt perheellä toimeentulon. 1810-luvun puolivälissä hän siirtyi Turkuun harjoittamaan musiikin- ja ranskanopintoja, jotka olivat välttämättömiä tulevalle opettajalle. Saatuaan kokemusta kotiopettajana eri puolilla maata hän teki v. 1819 opintomatkan Tukholmaan ja perusti sieltä palattuaan Ouluun tyttökoulun. Niin tämän kuin Turkuunkin perustetun koulun toiminnan lopetti tulipalo. Oltuaan välillä Helsingissä tyttöpensionaatin johtajattarena Sara palasi kotikaupunkiinsa ja aloitti koulunpidon uudelleen. Sen aika jäi kuitenkin lyhyeksi, kun hän 45-vuotiaana toteutti haaveensa ja matkusti Pariisiin suorittaakseen opettajatar-diplomin Sorbonnen yliopistossa. Vuonna 1836 Sara oli tavoitteensa saavuttanut ja palasi Helsinkiin, perustaen sinne useampiluokkaisen ylemmän tyttökoulun. Koulun toiminta lakkasi kolmen vuoden kuluttua, mutta opettajantyö jatkui alemmassa koulussa.
Jättäessään kotimaansa lopullisesti syksyllä 1843 Saralla oli monivaiheinen opettajatarura takanaan. Tukholmassa hän keskittyi uuteen työhön, kirjoittamiseen. Vaikka tekstiä lienee ollut hyvin vähän valmiina ennen Tukholmaan muuttoa, nimimerkki S.E.W-n julkaisi Hundrade minnen från Osterbotten -teoksen kaksi ensimmäistä osaa jo v. 1844, kolmannen seuraavana vuonna (Satanen muistelmia Pohjanmaalta, suom. ensimmäisen kerran vv. 1872-76, viimeksi v. 1990). Kukin osa sisältää kolmisenkymmentä kertomusta, pisimmät laajoja henkilökuvia tai tapahtumasarjoja.
Wacklinin Muistelmilla ei Suomessa ollut varsinaisesti sen paremmin edelläkävijöitä kuin seuraajiakaan. Lähin esikuva lienee Fredrika Bremer porvariskuvauksineen, myös Balzacin leikilliset tarinat olivat varmaan Saralle tuttuja Pariisin vuosilta. Kirjallisuushistoriaan teos on jäänyt jonkinlaisena kuriositeettina, jota on ollut vaikea luokitella mihinkään kaunokirjallisuuden lajiin kuuluvaksi. Uusimmissa tutkimuksissa on kiinnitetty erityinen huomio teoksen naiskuvan ristiriitaisuuteen: toisaalta romanttinen, toisaalta ironisoiva tai realistinen naiskuva saattavat vaihdella samassakin kertomuksessa. Joskus tuloksena on ollut rohkea karikatyyri kunnianarvoisista vanhoista naisista. Teos otettiin aikoinaan vastaan kiinnostuneena, paitsi Oulun seudulla, missä paheksuttiin sen suorasukaisuutta ja väännettiin nimi muotoon "Satanen valheita Pohjanmaalta".
Satanen muistelmia Pohjanmaalta jäi Sara Wacklinin ainoaksi teokseksi. Jatkoksi aiottu Satanen muistelmia Etelä-Suomesta ei koskaan tullut valmiiksi. 1850-luvulla julkaistiin vaasalaisessa Ilmarinen-lehdessä joukko lyhyitä tarinoita nimellä Österbottniska Anekdoter, en efterskörd efter Sara Wacklin (Pohjalaisia kaskuja, jälkisatoa Sara Wacklinilta). Täyttä varmuutta niitten alkuperästä ei kuitenkaan ole. Sara Wacklin kuoli Tukholmassa 28. tammikuuta 1846.
Lähteet:
Mäki, Päivi: Muutama sananen Sarasta. Sara Wacklinin elämä ja muistelmat. Oulu 1990.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.