Tapio, Marko

Kirjailijan muu nimi

Tapper, Marko Viktor

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Kirjailijanimi Marko Tapio vuodesta 1952 alkaen.

Muut palkinnot: Bergbom-palkinto 1961, Valtion apurahat: 1-vuotinen 1957 ja 3-vuotinen 1970.

--

Marko Tapio on 1900-luvun kiinnostavimpia prosaisteja. Hän syntyi esikoisena saarijärveläiseen pienviljelijäperheeseen, jonka muita poikia olivat kirjailija Harri Tapper, kuvanveistäjä Kain Tapper ja lavastaja Yrjö Tapper. Marko Tapio kävi keskikoulun ja suoritti sisävesiliikenteen laivapäällikön tutkinnon. Sota oli hänen elämänsä ratkaiseva käänne. – Matti Kuhna valottaa Tapion kirjailijakuvaa väitöskirjassaan.

Kirjailijana Marko Tapio on oman tiensä luoja. Hän ei suoranaisesti kuulu kirjallisiin virtauksiin, mutta uudistaessaan romaanimuotoa hän tuo siihen aineksia modernismista. Tapio on kuitenkin maaseutuhenkisempi kuin modernistit. Saarijärvi antaa Tapion teoksiin monesti tapahtumapaikan, henkilöhahmoja ja aiheen, joskus ympäristönä on Jyväskylä. Useiden romaanien lisäksi Tapion tuotantoon sisältyy myös novellikokoelma, rikosromaaneja ja näytelmä.

Esikoisteos Lasinen pyykkilauta on pienoisromaani sotaväestä kotiutuvan nuorenmiehen aikuistumisesta. Kerronnassa on samaa kuin F.E. Sillanpäällä. Aapo Heiskasen viikatetanssi kertoo sotasairaalasta ja sodasta palaavan ja itsemurhaa suunnittelevan nuorenmiehen kriisistä ja hänen selviytymisestä takaisin elämään. Heiskasen vaiheissa ihminen, ja Suomi, ja Eurooppa pääsevät kuiville sodan suosta. Romaanin tuonelanvirta-jaksossa kirjailija kuvaa itse asiassa lapsuuskotinsa ohi virtaavaa jokea.

Korttipelisatu kertoo nuoren miehen vaiheista, mielenliikkeistä ja kypsymisestä. Terassi kuvaa aviokriisiä, jonka yhtenä syynä ovat luovaa työtä tekevän puolison ongelmat.

Tapion päätyö jäi kesken. Neliosaiseksi aiotusta romaanisarjasta Arktinen hysteria valmistuivat osat Vuoden 1939 ensilumi ja Sano todella rakastatko minua. Kirjailijan tarkoitus oli kuvata maan historiaa yhden perheen vaiheitten kautta. Sano todella rakastatko minua perustuu sodassa olleiden haastatteluihin, ja fiktionakin se lähestyy dokumenttia. Matti Kuhna, joka tutkimuksessaan osoittaa tarkoin Arktisen hysterian tekstienvälisen yhteyden Väinö Linnan romaanien kanssa, lukee Arktista hysteriaa Väinö Linnan haastajana.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näytelmät:
Keltainen lippu : näytelmä, 1959.
Hattuni ripustan naulalles : näytelmä, 1965.
Lasinen pyykkilauta : näytelmä, 1997

Eppel on taivaassa : televisionäytelmä, Yleisradio 1968.
Iita : televisionäytelmä, Yleisradio 1971.
Sekuntikello : televisionäytelmä, Yleisradio, 1972

lisäksi julkaisematon käsikirjoitus Se ei ole sattumaa, SKS:n kirjallisuusarkisto, 1947

Antologiat:
Tässä pisteessä : Keski-Suomen kirjailijain antologia (toimituskunta: Irja Virtanen, Heikki Jylhä, Jaakko Seppälä). Keski-Suomen kirjailijat 1971.

Tekstinäyte

Hyvin suomalainen tumma ja viileä salojoki. Asumatonta, aivan täysin asumatonta, ollaan kaukana. Korkeat ja mustat sahalatvaiset havumetsät. Keltasammaleisia kallioita. Joki, sillä kohdalla noin vajaa pari sataa metriä leveä, jumii mutkitellen paikoin päätä heikottavien kallioseinämien pohjalla, halkeamat kasvavat imelän kitkerää kallioimarretta ja tihkuvat vettä, rannat ovat mustaa, märkää möykkykiveä, hyvää saunankiuaskiveä ja isompaa ja pienempää, kivien välissä talkkunanohutta ja väristä viileätä hietaa ja pohja näkyy: vesi on aivan kirkasta, ääneltään helisevää, kylmää kuin lähteessä. Pohjahiekassa näkyy näkinkenkiä, pieniä jokisimpukoita. Silloin tällöin voi tapahtua hätkähdyttäen, että pikkukalaparvi pakenee hyppien joka suuntaan kuin veteen heitetty kourallinen pikkukiviä ja iso, tavallisen halon kokoinen lohen selkä mouhahtaa pinnassa - ja mikä kalamiehen karmiva kuvitelma: olla polvillaan veneessä, toinen koura tiiviisti veneen laidassa, mutta toisella varjostaen kurkistaa laidan yli pohjaan. On muuten aivan täysi hiljaisuus. Kuuluu vain etäinen ja himmeä kosken kohu jostain yläjuoksulta päin, mutta erikoisen selvästi kaikki aiheutetut äänet: Kharonin lossausveneen rahina pohjahiekkaa ja kiviä vasten, kun hän parhaillaan purkaa tuolla rannalla lastiaan, sitten, ukon lähtiessä tulemaan sauvoimen, pitkän saitan kaikuva kolina huonossa tervassa olevan haapion laitaan, veden mulahtelut ja sekin, miten se liristen juoksee aina kohotetun sauvoimen vartta takaisin veteen; vaimea puheen pulina odottavassa joukossa polun päässä tällä rannalla, sahin kohdalla, josta lossaus tapahtuu.

Aapo Heiskasen viikatetanssi, SKS 2001, s. 373-374

Lähteitä ja viittauksia

Valkonen, Tuulikki: Mäyhä: Lähikuvia Marko Tapion elämästä. Tammi 2003

Fried, Anne: Marko Tapio. WSOY 1975

Jääskeläinen, Miisa (toim.): Loogillista ihmettelyä: Kirjoituksia Marko Tapiosta. Tapperien Taideseura 1995

Hännikäinen, Timo: Hysterian maa: Marko Tapio ja Arktinen hysteria. Turku: Savuikeidas, 2013
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi