Alpi, Eero
Elämäkertatietoa
Tuottelias näytelmäkirjailija Eero Alpi perusti v. 1917 oman teatteriseurueen Tekijän teatterin, joka esitti vain hänen omia näytelmiään. Alpin tunnetuin näytelmä Hallin Janne kertoi kuuluisasta postinkuljettajan ryöstömurhan tehneestä rikollisesta. Näytelmän ensiesitys oli Porin kaupunginteatterissa v. 1917. Teatterityönsä lisäksi Alpi oli toimittajana Helsingin Sanomissa sekä päätoimittajana perustamissaan aikakauslehdissä Näyttämötaide ja Suojeluskuntalaisen lehti.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana teoksessa:
Kohtaloaan pakoon eli velvollisuuksien ristiaallokossa: romanttinen kriminaalikertomus psykoloogisen realismin alalta. Kirjailijaliitto 1910
Muissa julkaisuissa:
Lentäviä mietteitä näyttämötaiteen ja seuranäytelmäharrastuksen alalta maassamme. Taiteellinen valistuststo 1923
Kohtaloaan pakoon eli velvollisuuksien ristiaallokossa: romanttinen kriminaalikertomus psykoloogisen realismin alalta. Kirjailijaliitto 1910
Muissa julkaisuissa:
Lentäviä mietteitä näyttämötaiteen ja seuranäytelmäharrastuksen alalta maassamme. Taiteellinen valistuststo 1923
Tekstinäyte
KUSTAA: Niinhän se Mykkyrä on tainnut myydä metsänsä puti puhtaaksi.
MYKKYRÄ: Niin Mykkyrä vaan! Mutta mitäs väliä – ei mitään väliä! Saakuria kans! Onpas sen sijaan tämä maallinen maja tullut hyvin öljytyksi!
KUSTAA: Kyllähän Mykkyrä vielä jonkinmoisen hinnan talostaan saa.
MYKKYRÄ: Taitaisi vastata muutamaa kannua viinaa. Mutta pojan kölli saa pitää turpeet ja Mykkyrä itse rupee muonalle jotta jutisee. Akalle lehmä ja leipäjauhot, ja äijälle niin paljon, että hän saa löyhkätä väkevältä. Siinä on yllin kyllin! Vai mitä meinaat!
KUSTAA: Mitä siinä meinaamista, hyvät vaarinpäiväthän Mykkyrä saa!
MYKKYRÄ: Vai hyviksi sanot! Paremmat päivät oli. Viina tuotiin kotiin tuomatta ja rahaa kuin pankin tiskille. Se vasta aikaa oli, kun tukkiherrat talossa kävivät. Aina karahviini täyteen ja sitten me herrat tropattiin, ilta tropattiin ja yöllä tehtiin metsäkaupat. Puumerkki alle ja rahat piironkiin. Saakurin lystiä poikia ne kaupungin herrat! Jos aamulla vähän päätäsi kynsit ja sydäntä kirveli, kun tiesit metsäsi menneen – niin troppari suruun ja huit!
KUSTAA: Niin kai tehtiin kauppoja monena talvena?
MYKKYRÄ: Niin tehtiin ja tehtäisiin vieläkin, jos metsää olisi. Sun saakuri, tehtäisiinkin! Mukavia miehiä yhtä kaikki! Vaan eiväthän ne Mykkyrälle enää poikkea, kun Mykkyrällä ei ole metsää.
KUSTAA: Ei ne sitten enää
MYKKYRÄ: Jos sinä heitä joskus tapaat, niin sano Mykkyrältä terveisiä, oikein pirullisia terveisiä, ja sano, että Mykkyrä elää vielä ja on yhä samassa humalassa.
(Väkevämmän tiellä 1911)
MYKKYRÄ: Niin Mykkyrä vaan! Mutta mitäs väliä – ei mitään väliä! Saakuria kans! Onpas sen sijaan tämä maallinen maja tullut hyvin öljytyksi!
KUSTAA: Kyllähän Mykkyrä vielä jonkinmoisen hinnan talostaan saa.
MYKKYRÄ: Taitaisi vastata muutamaa kannua viinaa. Mutta pojan kölli saa pitää turpeet ja Mykkyrä itse rupee muonalle jotta jutisee. Akalle lehmä ja leipäjauhot, ja äijälle niin paljon, että hän saa löyhkätä väkevältä. Siinä on yllin kyllin! Vai mitä meinaat!
KUSTAA: Mitä siinä meinaamista, hyvät vaarinpäiväthän Mykkyrä saa!
MYKKYRÄ: Vai hyviksi sanot! Paremmat päivät oli. Viina tuotiin kotiin tuomatta ja rahaa kuin pankin tiskille. Se vasta aikaa oli, kun tukkiherrat talossa kävivät. Aina karahviini täyteen ja sitten me herrat tropattiin, ilta tropattiin ja yöllä tehtiin metsäkaupat. Puumerkki alle ja rahat piironkiin. Saakurin lystiä poikia ne kaupungin herrat! Jos aamulla vähän päätäsi kynsit ja sydäntä kirveli, kun tiesit metsäsi menneen – niin troppari suruun ja huit!
KUSTAA: Niin kai tehtiin kauppoja monena talvena?
MYKKYRÄ: Niin tehtiin ja tehtäisiin vieläkin, jos metsää olisi. Sun saakuri, tehtäisiinkin! Mukavia miehiä yhtä kaikki! Vaan eiväthän ne Mykkyrälle enää poikkea, kun Mykkyrällä ei ole metsää.
KUSTAA: Ei ne sitten enää
MYKKYRÄ: Jos sinä heitä joskus tapaat, niin sano Mykkyrältä terveisiä, oikein pirullisia terveisiä, ja sano, että Mykkyrä elää vielä ja on yhä samassa humalassa.
(Väkevämmän tiellä 1911)