Hietamies, Heikki

harrastukset: veneily, lukeminen, kirjoittaminen ja ihmettely

Heikki Hietamies aloitti varsinaisena tarinaniskijänä, mutta on löytänyt oman, vakavamman tapansa kirjoittaa. Hän kirjoittaa hyvää, niukkaa proosaa, ihmisten luonteet tulevat selviksi luontevien repliikkien kautta eikä ympäristökuvausta ole liikaa. Eläytyen kuvatut ihmiset ovat pääosassa. Hän osaa myös kuvata uskottavasti lapsen tai naisen näkökulmaa.
Pääteoksistaan Heikki Hietamies toteaa: "Oma käsitykseni on, että ne voisivat olla sarja "elämäntarinoita" - Sotapoika, 1986, Sossu, 1987, Koiran yö, 1991 ja Äideistä parhain, 1992. Niissä kaikissa on "kirjailijan vapaudella" käsitelty todellisuuspohja. Äideistä parhain kirjassa jopa omakohtainen. Tämä teosnelikko on lisäksi saanut osakseen erittäin harvinaista kohtelua - kiitosta kriitikolta ilman lausetta: "Tämä lauantaitansseista ja humpasta tutuksi tullut HH on jälleen väsännyt kirjankin".

"Kirjallinen tuotantoni näyttää jakautuvan varsin selvästi kahtia. Neljä ensimmäista kirjaani ovat leppoisia ja huumorinpitoisia Saimaan rantamalla sijaitsevan pikkukaupungin kuvauksia.Oma ja ilmeisesti osin väärä käsitykseni olikin, että olisin nk. humoristinen kirjailija. Onneksi sitä käsitystä kesti vain nämä neljä kirjaa.

Sotapoika - kirjastani alkaen "uskalsin" käsitellä myös vakavampia teemoja ja tajusin niiden olevan jotenkin läheisimpiä kirjaluonnolleni.

Pääteemana - hieman vierastan liian komeaa ilmaisua - voisi olla mahdollisimman todenmukainen kertomus tavallisen ihmisen elämästä. Muunlaisten ihmisten vastaavasta ei minulla olekaan kirjoittamisen vaatimaa tietämystä.

Minun vanhoissa koulukirjoissani Lappeenranta oli maantieteellisesti Etelä-Savoa - samanniminen lehtikin siellä oli. Karjalaisen joustavasti "siirryin" muitten mukana sotien jälkeen Etelä-Karjalaan ja omaksuin sen ns. henkiseksi kodikseni. Seitsemästätoista kirjastani oman laskelmani mukaan kymmenen on saanut aiheensa ja kirjallisen "pohjakartan" Lappeenrannasta - siis Etelä-Karjalasta.

Omaa internet-kotisivua ei minulla ole ja pelkään pahoin, ettei tulekaan. Minusta kirjansivu on parempi kuin kotisivu.

Mielestäni olen kirjailijatyöni osalta ollut elämässäni varsin onnekas. Olen syntynyt 30-luvulla - kokenut sota-ajan lapsen silmin, kuunnellut Pallon saunassa koko lapsuuteni kahdesti viikossa huimia juttuja, joissa totuutta oli mahdollisimman vähän. Lisäopintoja sain kolme vuotta konepajalla, kolmetoista vuotta rautakaupassa, aikakauslehdessä, pankissa, radiossa, televisiossa ja viimeiset yli kaksikymmentä vuotta jälleen lehdessä. Olen siis saanut käännellä elämää varsin monelta kantilta. Kiitoksena käytän sitä kokemusta nyt kirjoittamiseen."
(Carelica-kirjailijat)