Kivimaa, Arvi
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija, teatteriohjaaja Arvi Kivimaa, 1931. Pietinen. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
Kansallisteatterin pääjohtaja, kirjailija, toimittaja, professori
Toimittajana, kirjailijana ja monipuolisena kulttuurihenkilönä 1920-luvulta alkaen tunnetuksi tulleen Arvi Kivimaan kenties vaikuttavimmaksi työkentäksi tuli teatteri. Hän siirtyi 1937 johtajaksi aluksi Tampereen Teatteriin, myöhemmin Helsingin Kansanteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin. Professorin arvon myöntäminen osoitti hyvin Kivimaan keskeisen aseman suomalaisen kulttuurin vaikuttajana.
(Kansallisbiografia)
- - -
kirjailijanimeltään Heikki Taura
s. 1904 Hartola
k. 1984
Opinnot ja ammatit:
- yo, Heinolan keskikoulu (1922)
- filosofian tohtori, Helsingin yliopisto (1973)
- opintoja Helsingin ja Turun yliopistoissa
- teatteri- ja kieliopintoja Pariisin ja Berliinin yliopistoissa
- toimittaja, Uusi Suomi (1922-32)
- suomen kielen lehtori, Greifswaldin yliopisto (1932-34)
- sanomalehtiavustaja, Suomen teollisuusliitto (1934-37)
- päätoimittaja, Nuori Voima (1937-38)
- Tampereen teatterin johtaja (1937-40)
- päätoimittaja, Nordlicht (1943-44)
- Helsingin kansanteatterin johtaja (1940-49)
- apulaisjohtaja (1949-50) ja pääjohtaja (1950-74), Suomen kansallisteatteri
Kirjailijana ja runoilijana tunnettu Kivimaa toimi Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana (1941-45), Suomen PEN-klubin puheenjohtajana (1936-37) ja (1953-55) sekä valtion näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtajana (1966-73).
Arvi Kivimaa palkittiin Nuoren Voiman Liiton kultamerkillä vuonna 1934, Suomen Kirjallisuudenseuran palkinnolla vuonna 1951 ja vuonna 1957, professorin arvonimen hän sai vuonna 1958. Lisäksi hän oli Suomen näytelmäkirjailijaliiton, Suomen näyttämöiden liiton kunniajohtaja.
Hänen tuotantonsa on hyvin laaja. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoja, esseitä ja näytelmiä sekä kuunnelmia.
. . . Jo varhaisessa proosatuotannossaan Kivimaa on käsitellyt Hartolassa kokemiaan lapsuuden ja nuoruuden aikaisia elämyksiä Maan ja auringon lasten novelleista aina laajaan kaksoisromaaniin Lähtöön ja kotiinpaluuseen saakka. Tätä romaania onkin täysin aiheellisesti sanottu "Itä-Hämeen kansan kestäväksi muistomerkiksi".
Mutta Kivimaan kotiseutuannin painopiste on sittenkin lyriikan puolella. Nuoruudenkokoelmassaan Kaiho ja elämä on sarja "Itä-Hämeestä", johon kuuluva runo Kotiinpaluu kesäyössä ylittää ahtaat pitäjänrajat. "Ystävälliset äidinkasvot" - käyttääksemme Aleksis Kiven kaunista vertausta - näyttäytyvät edelleen runoissa Syyskaipaus, Sankariäiti ja Ruiskukka sekä Itä-Hämeen kansanopiston 30-vuotisjuhlaan v. 1938 kirjoitetussa runossa Valon maa. . .
(E. J. Ellilä, 1966.)
Toimittajana, kirjailijana ja monipuolisena kulttuurihenkilönä 1920-luvulta alkaen tunnetuksi tulleen Arvi Kivimaan kenties vaikuttavimmaksi työkentäksi tuli teatteri. Hän siirtyi 1937 johtajaksi aluksi Tampereen Teatteriin, myöhemmin Helsingin Kansanteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin. Professorin arvon myöntäminen osoitti hyvin Kivimaan keskeisen aseman suomalaisen kulttuurin vaikuttajana.
(Kansallisbiografia)
- - -
kirjailijanimeltään Heikki Taura
s. 1904 Hartola
k. 1984
Opinnot ja ammatit:
- yo, Heinolan keskikoulu (1922)
- filosofian tohtori, Helsingin yliopisto (1973)
- opintoja Helsingin ja Turun yliopistoissa
- teatteri- ja kieliopintoja Pariisin ja Berliinin yliopistoissa
- toimittaja, Uusi Suomi (1922-32)
- suomen kielen lehtori, Greifswaldin yliopisto (1932-34)
- sanomalehtiavustaja, Suomen teollisuusliitto (1934-37)
- päätoimittaja, Nuori Voima (1937-38)
- Tampereen teatterin johtaja (1937-40)
- päätoimittaja, Nordlicht (1943-44)
- Helsingin kansanteatterin johtaja (1940-49)
- apulaisjohtaja (1949-50) ja pääjohtaja (1950-74), Suomen kansallisteatteri
Kirjailijana ja runoilijana tunnettu Kivimaa toimi Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana (1941-45), Suomen PEN-klubin puheenjohtajana (1936-37) ja (1953-55) sekä valtion näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtajana (1966-73).
Arvi Kivimaa palkittiin Nuoren Voiman Liiton kultamerkillä vuonna 1934, Suomen Kirjallisuudenseuran palkinnolla vuonna 1951 ja vuonna 1957, professorin arvonimen hän sai vuonna 1958. Lisäksi hän oli Suomen näytelmäkirjailijaliiton, Suomen näyttämöiden liiton kunniajohtaja.
Hänen tuotantonsa on hyvin laaja. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoja, esseitä ja näytelmiä sekä kuunnelmia.
. . . Jo varhaisessa proosatuotannossaan Kivimaa on käsitellyt Hartolassa kokemiaan lapsuuden ja nuoruuden aikaisia elämyksiä Maan ja auringon lasten novelleista aina laajaan kaksoisromaaniin Lähtöön ja kotiinpaluuseen saakka. Tätä romaania onkin täysin aiheellisesti sanottu "Itä-Hämeen kansan kestäväksi muistomerkiksi".
Mutta Kivimaan kotiseutuannin painopiste on sittenkin lyriikan puolella. Nuoruudenkokoelmassaan Kaiho ja elämä on sarja "Itä-Hämeestä", johon kuuluva runo Kotiinpaluu kesäyössä ylittää ahtaat pitäjänrajat. "Ystävälliset äidinkasvot" - käyttääksemme Aleksis Kiven kaunista vertausta - näyttäytyvät edelleen runoissa Syyskaipaus, Sankariäiti ja Ruiskukka sekä Itä-Hämeen kansanopiston 30-vuotisjuhlaan v. 1938 kirjoitetussa runossa Valon maa. . .
(E. J. Ellilä, 1966.)
Tekstinäyte
Rakas ystävä kaukana siellä -
Rakas ystävä kaukana siellä,
missä vihreitä metsiä on
ja pihkatuoksua tiellä
ja viruja auringon,
minä kaipaan luoksesi kotiin,
luo suuren Hämeenmaan.
Olen uupunut sieluni sotiin
ja uupunut kulkemaan…
Kaiho ja elämä: runoja, 1935.
Rakas ystävä kaukana siellä,
missä vihreitä metsiä on
ja pihkatuoksua tiellä
ja viruja auringon,
minä kaipaan luoksesi kotiin,
luo suuren Hämeenmaan.
Olen uupunut sieluni sotiin
ja uupunut kulkemaan…
Kaiho ja elämä: runoja, 1935.
Lähteitä ja viittauksia
- E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 38.