Mäki, Reijo

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

kokoomateokset
novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

pakinakokoelmat

Tyyppi

novellit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Kirjassani Mullan maku kuvitteellinen romaanihenkilöni novellikirjailija Luusalmi lausuu Uuden Apteekin baaritiskillä oman runonsa:

Sylikissaa minusta ei saa.
Rakkikoirana
minä haukun
nännipihoillanne.

Ehkäpä juuri tässä on minun kirjallinen ja elämänkatsomuksellinen mottoni.


Lyhyt elämäkerta ja kirjallinen tuotanto:

Olen syntynyt maanviljelijäperheeseen 12.10.1958 Siikaisissa, Pohjois-Satakunnassa. Ylioppilaaksi kirjoitin Pomarkun lukiosta vuonna 1977 ja samana vuonna lähdin opiskelemaan markkinointia Turun kauppakorkeakouluun. "Kevyehköstä" opiskeluasenteestani huolimatta valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1982.
Vuodet 1983-1993 olin ansiotyössä Postipankissa (Porissa ja Turussa). Kaikki nämä vuodet työskentelin samanaikaisesti lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin - osapäiväkirjailijana. Nykyisin elätän itseäni päätoimisena kirjailijana Turussa.
Ensimmäinen kirjani näki päivänvalon 1985, ja siitä lähtien olen julkaissut kirjan vuosittain - vuonna 1994 jopa kaksikin romaania. Novelleja on syntynyt kymmenittäin. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1989.
Vuonna 1992 minulle myönnettiin valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha ja vuonna 1996 vastaanotin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon. Ikimuistoinen huomionosoitus oli aateloitua v. 1997 turkulaisen poikkitaiteellisen ja -puolisen Down by the Laituri -festivaalin vuoden taiteilijaksi. Vuonna 1998 sain taas vastaanottaa valtion yksivuotisen taiteilija-apurahan.

Makuasioita:

Ensimmäinen lukemani kirja oli Aarno Kellbergin "Koljonvirran sissit". Se on vähän niin kuin ensisuudelman kanssa, että ei se koskaan unohdu. Elokuvista täytyy tietysti mainita Quentin Tarantino, jonka juonenkäsittely ja ennen kaikkea huumori kolahtaa minuun.

Fiktiivinen hahmo, johon voisin samaistua on "Fritz - kova kolli".

Ravintola Uusi Apteekki on hieman liiankin mieluisa paikka.

Keskiaika on aina kiinnostanut. Esimerkiksi Mikael Karvajalka on erittäin kiehtova hahmo.

Pipon pitäminen kesällä ärsyttää - samoin kuin se, että ihmisten on pakko roikottaa naamassaan nauloja, pultteja ja muuta rautakaupan rekvisiittaa.

Elämäkertatietoa

Syntynyt
12.10.1958 Siikaisissa, asuu Turussa

vanhemmat:
Eila ja Armas Mäki

toimet:
Vuosina 1983–1993 Mäki työskenteli kirjoittamisen ohella Postipankissa markkinointitehtävissä.

Opinnot:
kansakoulu, rippikoulu, kauppakorkeakoulu, reservinupseerikoulu

Ammatti:
kirjailija

Harrastukset:
haahuilu, huuhailu, lukeminen, ulkoilu sisätiloissa, naisen sielunelämä, pitkäkyntiset karvaiset eläimet, olutkulttuuri, maantieto

Reijo Mäki julkaisi esikoisdekkarinsa Enkelipölyä vuonna 1985, ja sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kirja joka vuosi - tähän mennessä kolmisenkymmentä teosta.

Mäen suosio on kasvanut koko ajan tasaisesti ja hänen kirjojaan on myyty Suomessa reiluisti yli miljoona kappaletta. Vares-dekkarit ovat valloittaneet myös ulkomailla. Tähän mennessä kirjoja on ilmestynyt ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi ja viroksi.
(Otava)

Vares-romaanien pohjalta on tehty elokuvia ja näytelmä.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana antologioissa
Elävien ja kuolleitten Talvio. Boris Hurtan juhlakirja 8.12.1995. Avoin kirja 1995
Turku-retkeni. Lounais-Suomen kirjailijat 1996
Intohimosta rikokseen. Gummerus 2002


Muu tuotanto
Viisi värikästä vuosikymmentä. Koteva 1945-1995. (Koteva 1995).
Jussi Vareksen drinkkiopas (Otava 2003).
Rankka päivä muumilaaksossa. Ruumiin kulttuuri 3/1993. Jussi Vares varjostaa helteisessä Naantalissa syrjähyppyjä harrastavaa naista.
Kun paha basso pyytää matkaansa. Kirjoitus teoksessa Ruisrock - ensimmäiset 25 vuotta. Toim. Markku Into, Matti Komulainen ja Antero Laiho (Tammi 1995).
Satunnainen suojelusenkeli Jussi Vares. Hymy: heinäkuu 1999
Kahdesti kuollut kävelee jälleen. Jatkonovelli on ilmestynyt Turun Sanomissa 21.6. 2002 alkaen.
Uusi apteekki, teoksessa Yhdet vielä - baarikärpäset kertovat (Like 2005).
Juhannus 2035 (Dynamo 2005).

Reijo Mäen novellikuunnelmat. Reijo Mäen novellien pohjalta kirjoittanut ja ohjannut Jouni Huhtinen. ST ART 2001-2002

Vares. Reijo Mäen dekkareihin perustuva elokuva, ohjannut Aleksi Mäkelä. 2004


Käännökset Reijo Mäen tuotannosta
Die Strumpfbandnatter. (Sukkanauhakäärme). Kääntänyt Andreas Ludden. Pettersson 1997
Der vierte Musketier. (Enkelit kanssasi). Kääntänyt Bernd Lüecke. Stegemann 2003
Kolmeteistkümnes öö. Kääntänyt Katrin Ringeveld. Eesi Raamat. 2005
Tango Negro. (Pimeyden tango). Kääntänyt Bernd Lüecke. Stegemann 2006

Tekstinäyte

Ote romaanista Pitkä lounas

----

3

Pysäköin Ibizani Kaskenahteeseen ja astuin sisään Uuteen Apteekkiin. Tiskin edessä seisoi etäisten lauseiden ja vaarallisen painovoiman mies: Markku Into. Baaritiskin takan seisoi Otto. Viikset hyvässä vahassa ja jakaus keskellä päätä. Otto heilautti kättään ja siirtyi jo valmiiksi hanikoille.
Tilasin oluen, mutta ilmoitin Innolle, että heitän nyt tämän keikan ihan autolla. Runkomäen iltamat ja muut sambakarnevaalit eivät tule nyt kysymykseenkään.
"Autolla...autolla? Niin joo...sullahan on tää Bornholm, tää Kemiö, eikun siis Korsika? Vai Jerseykö se oli...tai oliko se nyt sitten peräti Bahama?"
"En tiedä, mutta tässä on Amazon." Olin luvannut hänelle kappaleen kirjaani Mies mustassa Amazonissa, josta oli juuri tullut pokkaripainos. Annoin Innolle kirjani. Raapustelin sisälehdelle jotain Aurajoesta ja silloista - sen sellaista. Into kaivoi vuorostaan povitaskustaan juuri äskettäin painosta putkahtaneen uusimman käännöksensä. Tällä kertaa kyseessä oli Beat Generationin pahan pojan - Gregory Corson - runokokoelma.
"Onko tämä Gregory ihan syntyjään Korson poikia?" kysäisin.
"Ei oo, se on Karkkilasta", Into korjasi. "Eipä oo äijää näkynyt..."
"Olin kaksi viikkoa sodassa. Poissa kuvioista. Siinä syy..."
"Sodassa! Niinkö? Make a piece of love - jerk - not war!"
"Jep, yritetään. Sotimiset ja muut sutimiset on ohi tältä erää. Luulen että ihan lopullisestikin..."
"Otan osaa. Sä olet tappaja luonnoltasi..."
"Just niinku me kaikki äijät..."
Nojailtiin siinä tiskillä aikamme, Into filosofoi jotakin kyselemisen tärkeydestä. Minä myönsin, että asia oli merkittävä. Into heitti nopeasti lyhyen lasillisen suuhunsa, haukkoi olutta päälle ja tilasi uuden lyhyen lasillisen Otolta.
"No antaa tulla nyt!" Into sanoi.
"Mitä", kysyin.
"Niitä. Kysymyksiä."
Olin muutaman sekunnin verran aivan hiljaa. Ja sitten aloin purkaa kysymyksiä pullistelevaa sanaista arkkuani. Aloitin luonnon ihmeistä.
"Miks leivo lennät Suomehen kevähällä? Miksi juuri ne kundit ovat viileimpiä joilla on pipo päässä helteilläkin? Miksi monet uskovat varmasti, että horoskoopeista löytyy totuus, vaikkei luvattua pitkää ja tummaa herraa - kaksine ulkomaanmatkalippuineen - ole vaan vieläkään näkynyt? Miks meille jankutetaan, että viina tappaa aivosoluja, jos porukan tylsimmät tyypit istuskelevat kuitenkin aina kahvipöydässä? Ja miksi muuten viime vuonna lännenstetsoni oli jokaisen naisen muotiasuste? Onko ensi vuonna Hankkija-lippis kansainvälistä muotia?"
"Sans sitä. Klisee klisee kulkunen, helekkyen, väläkkyen..."
Minä en antanut tuommoisten välikommenttien häiriä, vaan jatkoin päättäväisesti valitsemallani tiellä:
"Miksi minun täytyi opetella lukiossa derivaattoja? Olenko sen jälkeen koskaan derivoinut? Niin ja nyt tärkeä kysymys! Onko taivaiden jumalia ollenkaan olemassakaan? Jos niitä on, moniko maailman seitsemästä miljoonasta jumalasta on ihan oikea jumala - ei mikään riihimörkö tai mielikuvitusolento? Miksi Mika jätti McLarenin? Miksi jumalat eivät puutu murhaan tai murheeseen? Mitä väliä sillä on, että Mika jätti McLarenin? Ja osaisiko kaikkiin näihin edelläesitettyihin kysymyksiin vastata se lehdistön kiertohaastattelujen vakiovastaaja - siis tämä 19-vuotias neitonen, jolla on kaksi tekotissiä sekä kokonaista kaksi kevyehköä kipaletta uudella singlellään?"
"Tuskin ainakaan se mimmi..." Innon oli taas pakko ottaa oluttaan.
Minä rykäisin paheksuvasti keskeytykselle ja jatkoin vuodatustani:
"Miksi vakaumukselliset aseistakieltäytyjäpasifistit viskovat kivillä viattomia poliisihevosia? Ovatko poliisihummat edes viattomia - vaiko hirnuvia imperialismin kätyreitä? Onko se perspiraatiota, jos krapula-aamuna heräillessä takavako hikoilee sekä kutiaa? Miten kokonaista kolme naistenlehteä voi kertoa yhdellä samalla viikolla värikuvakansissa unohdetusta Laila Kinnusesta? Mitä vegaani syöttää kissoilleen? Paljonkos se jatkuva kikherneen syöminen oikein aiheuttaa ilmansaastepäästöjä? Onko islam (joka tarkoittaa alistumista) rauhan sekä suvaitsevaisuuden uskonto, niin kuin kaikki oppineet meille aina kertovat? Pitääkö ortodoksijuutalainen pitkiä sivupulisonkejaan sekä mullah hapsottavaa partaansa sen takia, että kumpaisenkin jumala pystyisi erottamaan palvelijansa isommissakin väkijoukoissa?"
"No totta mooses!" Into äyskähti.
Minä en luovuttanut vieläkään.
"Pitääkö meidän kaikkien trendikkäiden ihmisten pukeutua taas ensi syksynä murretulta rahkasammaleelta vivahtaviin caprihousuihin? Onko joteski trendikkäämpää ja hienompaa syödä makaroni nuudelina? Elääkö kirja ja voiko kuumahierretty, kloorivalkaistu tuote yleensäkään elää? Elääkö ihmiskuntamme siihen saakka, että auringosta tulee väistämättä valkoinen kääpiö? Mitkä olivat Aleksis Kiven viimeiset sanat? Miks..."
Tässä vaiheessa runoilija Into heilautti kättään sen merkiksi, että nyt rupeaa jo pikku hiljaa riittämään.
Lopetin litaniani siihen, vaikka olin vasta pääsemässä alkuun.
"Nooh...ihan hyviä kysymyksiä. Mutta se tärkein puuttuu." Into sanoi.
"Mikä?"
"Kuka murhasi Niina Nyyssölän?"
Hätkähdin kuin sika pistettynä.
"Siis hei, mitä se minulle muka..."
"Tsot tsot Hietanen. Kyllä minä tiedän." Into osoitti minua terävästi etusormellaan. "Sinulla on nyt päälläsi suuri suru."
"Mitä helvettiä." Olin hämmästynyt. En ollut huudellut suhteestani Niinaan näille parhaille kavereillenikaan. Pete Rasmussen oli ymmärtääkseni lähipiiristäni ainoa, joka tiesi asiasta jotakin.
"Älä nyt yritä." Into laski osaaottavaisesti kämmenensä olkapäällení. "Siitä on on jo joku kuukausi, kun sinä uskouduit minulle. Tällä samaisella tiskillä. Olen pahoillani menetyksesi vuoksi. Se on niin julmaa ja epäoikeudenmukaista. Jumalat ovat nykyään ihan liian usein paskalla. Ei ne puutu koskaan mihinkään. Vaikka se olisi niiden duuni. Ainoo duuni. Siis puuttuminen ja välittäminen..."
"Olet oikeassa. Ei jumalat puutu. Ei ne välitä. Välitykset täysin päin persettä. Niin kuin Rooman paavin Pope-mobilessa..." Laskin leukani.
Join olueni hitaasti loppuun. Juttelimme niitä näitä. Hienotunteisena miehenä Into ymmärsi olla puuttumatta enää tällaiseen liian kipeään aiheeseen.
Lähdin pois. Into jäi tiskille tilailemaan seuraavaa lyhyttä lasiaan. Istuin autoon. Soisalo starttasi vasta viidennellä yrittämällä.

Lähteitä ja viittauksia

Haapio, Markku
Vareksen Turku, 2009
Kotimaisia nykykertojia 1-2, 2003
Haasio, Ari
Kotimaisia dekkarikirjailijoita, 2001
SFV-kalendern 2000
2000: [Morden i Norden]
Sjöblom, Simo
Reijo Mäki -bibliografia 1985-1999, 2000
Kukkola, Timo
Suomalaisia rikoskirjailijoita, 1998
Murha ei tunne rajoja, 1997
Kotimaisia nykykertojia, 1997
Grönholm, Jouko
Kirjojen Turku, 1992

Oman elämänsä outsider / Kyösti Salovaara Ruumiin kulttuuri 2005: 3 , s. 4-9
Vareksen kootut veijaroinnit / Marja Istala Kumpunen Ruumiin kulttuuri 2004: 2 , s. 59
Reijo Mäen ilmestyskirja / Helena Ylänen Helsingin sanomat 22.7.2004 , s. C 5
Hard luck cafe / Matti Rosvall Portti : science fictionin ja fantasian ystäville 2006: 3 , s. 125
Jussi ja Täti / teksti: Anneli Kanto; kuva: Roni Lehti Me 2005: 11 , s. 61
Reijo Mäki : kapakoiden Lönnrot / teksti: Sirpa Kähkönen; kuvat: Roni Lehti Me 2002: 6 , s. 4-7 A
Nu är Reijo Mäki på toppen av sin karriär / Marcus Prest Åbo underrättelser : 3.8.2005 , s. 8
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi