Sundström, Mikaela
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Irmeli Jung
Elämäkertatietoa
työskennellyt mm. lasten tv-ohjelmien parissa (Buu-klubben ja näytelmien käsikirjoituksia), muu toiminta: kakkuja ja roskapuhetta
opinnot: ensin kirjallisuutta, hauskaa mutta vaikeaa kaltaiselleni keltanokalle, sitten lakia, mikä ei ollut niin hauskaa. Kieliä.
Minulla on monia teelusikoita, jotka olen saanut mm. ikäsarjahiihtokilpailuista ja muista vastaavista pätkämestaruuksista. Alun alkujaan Lapinjärven Urheiluseuran (LIF) jäsenenä, yläasteaikaan Loviisan TORissa kaveripiirin painostamana ja suuren maailman kaipuun polttamana. Jopa mitalleja ja jokunen lasivati. 14-vuotiaana otin osaa niin kutsuttuihin Hopeasompa-kilpailuihin, eli juniorien SM kilpailuihin. Sijoituin kolmen viimeisen joukkoon, joten tuolloin vedin palkintojen suhteen valitettavasti vesiperän.
(Kirjallisuuspalkintoja: Svenska Litteratursällskapet, Akademens debutantpris 2000)
Makuasioita:
Nyt minun on jälleen viitattava aiemmin mainittuun kohtaan "muu toiminta". Makeiset, kakut ja suklaa eivät koskaan ole pahasta. Vaikeina hetkinä voi ihan luonnostaan istuskella yksin luodolla ja nautiskella tai vaihtoehtoisesti lohduttautua yhdellä jos toisellakin suklaakonvehdilla. Mutta on toinenkin syy siihen, miksi kakut ovat vaikuttaneet / vaikuttavat niin kaikenkattavan vankasti elämääni. Ystävät. Sallinette että kerron lyhyesti. Eräänä kauniina kevätiltapäivänä 1990-luvun alussa eräs seurue oli kokoontunut Ateneumin kahvilaan. Kahvila oli valoisa ja tilava, teekupit suuria ja parasta kaikessa: 25 markalla sai syödä niin monta kakkupalaa kuin halusi. (Kyllä, se oli historiallista aikaa.) Sacherkakkua, prinsessatorttua, juustokakkua, kermaleivoksia, tiramisua jne. Kahdeksan palan jälkeen A. oli kylläinen, hän oli syönyt eniten ja eittämättä juuri häntä tarjoilija mulkoili vihaisimmin. Me muut olimme kohtuuden ystävinä luovuttaneet osapuilleen kuuden, seitsemän palan jälkeen. Annika oli hieman huonovointinen (se elostelija!), mutta mikä tärkeintä; kakkukerho oli perustettu. Kerhoon, joka ei ole mikään salaseura vaan avoin kaikille kiinnostuneille, kuuluu tällä hetkellä kahdeksan henkilöä. Kerho kokoontuu milloin enemmän milloin vähemmän maltillisten mässäilyjen merkeissä. Alkoholi ja kuhertelu eivät yleensä kuulu kuvioihin, rakastunut saa toki olla. Enemmistö aktiivijäsenistä on kiinnostunut kirjoittamisesta (paitsi K. joka mieluummin piirtää tai kutoo). Oikeastaan luulen että kirjallisuus ja kakut liittyvät läheisesti toisiinsa. Molemmissa on kyse nautinnosta.
Asiat ja ilmiöt jotka ärsyttävät:
Ärsytys on heikko sana, ahtaat kengät ja TVn formulaselostus ärsyttää. Järjettömän vihaiseksi minut tekee se kun ihminen pelkkää tyhmyyttään (yhtä paha kuin nk. pelkkää pahuuttaan) tekee idioottimaisia tai luonnonvastaisia tekoja.
opinnot: ensin kirjallisuutta, hauskaa mutta vaikeaa kaltaiselleni keltanokalle, sitten lakia, mikä ei ollut niin hauskaa. Kieliä.
Minulla on monia teelusikoita, jotka olen saanut mm. ikäsarjahiihtokilpailuista ja muista vastaavista pätkämestaruuksista. Alun alkujaan Lapinjärven Urheiluseuran (LIF) jäsenenä, yläasteaikaan Loviisan TORissa kaveripiirin painostamana ja suuren maailman kaipuun polttamana. Jopa mitalleja ja jokunen lasivati. 14-vuotiaana otin osaa niin kutsuttuihin Hopeasompa-kilpailuihin, eli juniorien SM kilpailuihin. Sijoituin kolmen viimeisen joukkoon, joten tuolloin vedin palkintojen suhteen valitettavasti vesiperän.
(Kirjallisuuspalkintoja: Svenska Litteratursällskapet, Akademens debutantpris 2000)
Makuasioita:
Nyt minun on jälleen viitattava aiemmin mainittuun kohtaan "muu toiminta". Makeiset, kakut ja suklaa eivät koskaan ole pahasta. Vaikeina hetkinä voi ihan luonnostaan istuskella yksin luodolla ja nautiskella tai vaihtoehtoisesti lohduttautua yhdellä jos toisellakin suklaakonvehdilla. Mutta on toinenkin syy siihen, miksi kakut ovat vaikuttaneet / vaikuttavat niin kaikenkattavan vankasti elämääni. Ystävät. Sallinette että kerron lyhyesti. Eräänä kauniina kevätiltapäivänä 1990-luvun alussa eräs seurue oli kokoontunut Ateneumin kahvilaan. Kahvila oli valoisa ja tilava, teekupit suuria ja parasta kaikessa: 25 markalla sai syödä niin monta kakkupalaa kuin halusi. (Kyllä, se oli historiallista aikaa.) Sacherkakkua, prinsessatorttua, juustokakkua, kermaleivoksia, tiramisua jne. Kahdeksan palan jälkeen A. oli kylläinen, hän oli syönyt eniten ja eittämättä juuri häntä tarjoilija mulkoili vihaisimmin. Me muut olimme kohtuuden ystävinä luovuttaneet osapuilleen kuuden, seitsemän palan jälkeen. Annika oli hieman huonovointinen (se elostelija!), mutta mikä tärkeintä; kakkukerho oli perustettu. Kerhoon, joka ei ole mikään salaseura vaan avoin kaikille kiinnostuneille, kuuluu tällä hetkellä kahdeksan henkilöä. Kerho kokoontuu milloin enemmän milloin vähemmän maltillisten mässäilyjen merkeissä. Alkoholi ja kuhertelu eivät yleensä kuulu kuvioihin, rakastunut saa toki olla. Enemmistö aktiivijäsenistä on kiinnostunut kirjoittamisesta (paitsi K. joka mieluummin piirtää tai kutoo). Oikeastaan luulen että kirjallisuus ja kakut liittyvät läheisesti toisiinsa. Molemmissa on kyse nautinnosta.
Asiat ja ilmiöt jotka ärsyttävät:
Ärsytys on heikko sana, ahtaat kengät ja TVn formulaselostus ärsyttää. Järjettömän vihaiseksi minut tekee se kun ihminen pelkkää tyhmyyttään (yhtä paha kuin nk. pelkkää pahuuttaan) tekee idioottimaisia tai luonnonvastaisia tekoja.
Lähteitä ja viittauksia