Lehtonen, Juha

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Olen 30 vuotta erikoisaluksilla maailmaa kiertänyt, erittäin syvällä tapahtuviin vedenalaisiin rakennus-, tutkimus- ja pelastusoperaatioihin erikoistunut merikapteeni. Kirjani ovat itsekoettuun perustuvia, teknisesti ja toiminnallisesti tarkkoja kuvauksia nykyisestä merielämästä.

Elämäkertatietoa

Syntynyt
30.4.1956 Lapualla

Opinnot
merikapteeni ja meriupseeri

Ammatti
merikapteeni

Harrastukset
lentäminen, moottoripyöräily, offshore veneily, erästys

Palkinnot
mielenkiintoinen elämä

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Dokumentit
Ristiaallokossa. Teos 2004
Pärskeitä: pääkallolippujen varjossa. Teos 2005


Kuunnelma
Atlantic Unicorn. Kolmiosainen kuunnelma radioteatterille. Käsikirjoitus Juha Lehtonen, dramatisointi Juha Lehtonen ja Väinö Vainio.


Artikkelit
Julkaissut vuodesta 1974 alkaen kymmenittäin merenkulkua ja meritekniikkaa koskevia artikkeleita koti- ja ulkomaisissa lehdissä. Suomessa artikkelit ilmestyneet lähinnä Tekniikan Maailma -lehdissä.

Tekstinäyte

Ote dokumenttiromaanista Ristiaallokossa

----------

Meno laivassa oli railakasta. Jossain vaiheessa pojat toivat minulle elätiksi merimerkin nokasta pesästään otetun korpinpoikasen. Korppi ristittiin Mauriksi erään samannimisen projektipäällikön mukaan. Miehistö sai haukkua Mauria mielin määrin ja projektipäällikkö joutui kuuntelemaan korvat punaisina.

Aluksi Mauri eli hytissäni valaanluusta tehdyssä kiikussa, mutta lintu oli niin hellyydenkipeä, että tuppautui joka yö kainalooni nukkumaan. Jos se olisikin ollut vain hellyydenkipeä, mutta kun linturaukka oli myös läpipasko.

Se aloitti aina yöllisen hyökkäyksensä samalla tavoin. Lennähti vuoteen jalkopäähän, pörhisteli hetken kuin mahdollisuuksiaan arvellen, ruikkasi pikkupaskan ja tunki nokka pitkällään peiton alle kuin torpedo. Lintu osasi vemputtaa itsensä lakanoiden alla viereeni. Se möyri itsensä sellaiseen asentoon, että sai laskettua päänsä hauikselleni tai työnnettyä nokkansa kainalooni. Siinä me sitten nukuimme: korppi ja kippari.

Jos Maurille tapahtuneet pikkuvahingot olisivat rajoittuneet vuoteen laidalle, olisimme ehkä päässeet sopimukseen asiasta. Valitettavasti vahinkoja tapahtui säännöllisen epäsäännöllisesti myös lakanoitteni alla, ja silloin alkoi jo hyttipalvelijankin huumorintaju loppua. Sisäsiistiksi Mauri ei oppinut koskaan, ja lopulta se muutti asumaan laivan tutkamaston märssykoriin.