Valkeapää, Nils-Aslak

Kirjailijan muu nimi

Áillohaš

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Nils-Aslak Valkeapää, saameksi Áillohaš (23.03.1943, Enontekiö – 27.11.2001, Espoo) oli saamelainen taiteilija ja kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuimpia saamelaiskulttuurin edistäjiä. Vakituiset asuinpaikat: Beattet (Pättikkä)/Ivgobahta (Skibotn, Norja). Norjan kansalaisuus keväällä 2001.

Nils-Aslak Valkeapää oli monipuolinen taiteilija. Hänet tunnetaan niin joiuistaan, kirjoistaan kuin runoistaan. Lisäksi hän esiintyi elokuvissa ja piti taidenäyttelyitä. Hän oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, mutta siinä ammatissa Valkeapää ei koskaan toiminut. Lapin läänintaiteilija hän oli 1978–1983. Muut kunniamaininnat: WCIP (World Council of Indigenous Peoples) cultur coordinator, filosofian kunniatohtori; Oulun yliopisto 1994, kasvatustieteen kunniatohtori; Lapin yliopisto 1999.

Saamelainen runoilija ja taiteilija Nils-Aslak Valkeapää tuli alunperin tunnetuksi saamelaisten joikujen esittäjänä ja joikuperinteen elvyttäjänä. Kirjallisen uransa hän aloitti vuonna 1971 pamfletilla Terveisiä Lapista. Sen jälkeen hän on julkaissut runokokoelmia, säveltänyt musiikkia, esiintynyt elokuvissa, tehnyt taidenäyttelyitä ja ollut mukana erilaisissa toimitustöissä.

Nils-Aslak Valkeapää on kirjoittanut runoja vain saameksi. Vain osa teoksista on myös suomennettu. Hänen runonsa tunnetaan paremmin Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa. Nils-Aslak Valkeapää kirjoittaa luonnosta, joka on lähellä saamelaista. Saamenkielisissä runoteoksissaan hän käyttää kaikkia saamen kielen suomia mahdollisuuksia kuten ääniä ja sointuja, riittoisuutta ja tarkkuutta, johdoksia ja harhaanjohdoksia ja sanojen musikaalisuutta ja joikuisuutta, koska ne on tarkoitettu ensisijaisesti saamelaisille.

Nils-Aslak Valkeapään teosten lähtökohtana on usein joiku, koska joiuissa jokin teema toistuu eri muodoissa ja voi soida päässä vielä pitkään joikaamisen jälkeenkin. Samalla tavalla hänen tuotantonsa pyrkii välittämään jonkin tietyn tunnelman eli yleisteeman. Teknisesti tämä korostuu hänen teoksissaan siten, ettei niissä ole sivunumeroita eikä otsikoita, vaan runot sulautuvat toisiinsa, piirroksiin ja kuviin.

Valkeapään runokirjojen teemoja ovat luonto, rakkaus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Teoksessa Beaivi, áhcázan (1988) erityisen keskeinen aihe on kuitenkin saamelaisen suhde ympäröivään todellisuuteen eli ihmisenä olemiseen, elinkeinoihin, luontoon, valtioihin ja maiden valtaväestöihin. Myös kuvamateriaali painottuu näihin samoihin aihepiireihin. Muissakin runokirjoissaan hän yleensä käsittelee saamelaisen vähemmistön suhdetta pääväestöihin.

Nils-Aslak Valkeapäälle myönnetyt palkinnot: Lapin Sivistysseuran kultainen ansiomerkki 1978, Davviriikkaaid Sámirádi gudnibálkasupmi 1985, Vi Magazine’s literary award 1987, Lapin läänin taidepalkinto 1988, Nordic Council’s literary award 1991, Grand Prix Italy Special prize (music) 1993, Sámi Parlamenttá kulturbálkásupmi 1994, Taiteen Suomi -palkinto OPM 1996.

Nils-Aslak Valkeapään kunniaksi on perustettu seuraavat palkinnot:

Áillohas: Tromssan yliopisto 1993, joka toinen vuosi saamelaiskulttuurin liittyvästä työstä. Tämän palkinnon jakaminen jäi alkuvuosiin. Valkeapään mukaan rehtorinvaihdos vaikutti palkinnon jakamisen loppumiseen.

Áillohas musihkkabálkkásupmi NSR (National Association on Norwegian Sámi, Guovdageainnu/Kautokeinon kunta ja Guovdageainnu Sámiid searvi 1993, joka vuosi musiikkiin liittyvästä työstä).