Kukkanen, Liisa

Opinnot: Savonlinnan liiketaloudellinen instituutti, Jyväskylän teknillinen oppilaitos, Turun ammattikorkeakoulu.

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Vuosien varrella useita eri koira-alan yhdistyksissä.

Harrastukset: koiranäyttelyt, lukeminen, valokuvaus ja kasvatustyö.

"Alakouluikäisenä tein ensimmäisen kirjani isän kirjoituskoneella puhelinmuistikuution arkille. Kannessa luki 'Keitokirja' ja taitetuna arkin sisällä kerrottiin miten makaronit keitetään! Luen paljon ja monenlaista, rikoksia ja romantiikkaa, koiriin, tietokoneisiin ja markkinointiin liittyviä tietokirjoja, ja kun muuten en ehdi tarpeeksi lukea, kuuntelen kaikki mahdolliset äänikirjat. Sitä kautta on löytynyt monia positiivisia yllätyksiä kirjoista, joita tuskin olisin tullut paperipainoksena lainanneeksi."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Päätoimittaja-kustantaja nuorten Koirafanitus-lehdelle, ilmestynyt 4/09 alkaen.

Tietokirjat:

Järjestöhistoriikki: Keski-Suomen kennelpiiri 1955-2005: Keski-Suomen kennelpiiri, 2010

Tekstinäyte

Istun usein keittiön pöydän ääressä lukemassa. Silloin koirat ahtautuvat jalkojeni juureen makaamaan. Rita tilaavievimpänä tietenkin tunkee ensimmäisenä valitsemaansa paikkaan. Osa koirista sopii makoilemaan pöydän alla, mutta aina joku jää lattialle viereeni. Jadella on kumma taipumus tehdä pesää pöydän alle huoneen nurkkaaan, mutta makuulle asettuessaan se usein raapii pattereita. Olenkin muutamaan kertaan kysellyt siltä, mitä sillä on pattereita vastaan, mutta vastaukseksi on kuulunut vain lisää kaapimista. Ja jos kiellän sitä kaapimasta, se huokaisee raskaasti ja paneutuu kerälle makaamaan selkä minuun päin aseteltuna...

Muutenkin Jade vetää helposti hetkelliset herneet nenäänsä. Toisinaan käy niin, että Jade tuo leluaan minulle, mutta en innostukaan leikkimään sen kanssa. Ensin se tökkii minua lelullaan reiteen. Sitten huomattuaan ettei saa minua heittämään esinettä sille, Jade pudottaa lelun varpaalleni, kävelee huoneen toiseen päähän ja pistää huokaisten maata. Se asettuu tarkasti selin minuun, mutta ei malta kohta olla vilkaisematta vaivihkaa olkansa yli, josko olen varmasti huomannut hänen mielenosoituksensa. Nauruksihan se meinaa minulla mennä, ja hihityksestäni Jade loukkaantuu lisää. Se tuhahtaa, painaa kuonon käpäliensä päälle, kolauttaa silmänsä kiinni ja alkaa väkisin lykätä unohduksen unta.

Koirat, perheeni (Sudenhenki 2006) s. 87