Saavalainen, Teuvo

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

esseekokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

synt. 22.7.1927 Kotkassa
k. 2002 Virroilla

opinnot: FK
ammatti: lehtori, kirjailija

palkinnot: Väinö Linnan rahasto -79, Kirjakerhon tunnustuspalkinto -81, Valtionpalkinto -83, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto -85, Suomen kulttuurirahaston Kaarlen päivän palkinto -91,
Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto -01

Teuvo Saavalaisen tuotanto käsittää romaaneja, esseitä ja tunnustuksellisen teoksen Yksilön ylösnousemus.

Kirjailijauransa aloittamisesta Saavalainen kertoo seuraavasti: "En saanut muulla alalla selvitetyksi lähimmäisilleni, mitä ajattelen ja tunnen. Niinpä päädyin kirjoitukseen jota voi lukea niin kauan että ymmärtää. Varsinaisen kirjailijan työn valitseminen johtui siitä, ettei yhdessä eikä kahdessakaan opuksessa voinut sanoa kylliksi. Niinpä päädyin jatkamaan."

Saavalaisen luovan työn nykyisenä lähtökohtana on ennen kaikkea ikä. "Olen kirjoittanut suurimman osan tuotannostani minä-muodossa. Päähenkilö on ollut nuori tahi keski-ikäinen. Nyt hän on siirtynyt vanhuuden puolelle. Minä olen luovan työni olennainen lähtökohta. Viittaan tähänastiseen kirjoittamiseeni minä-muodossa. Siinä jatkan. Vanhuudella on siten tekeillä olevassa teoksessa merkittävä osuus, jos paljon muullakin."

Tärkeitä Saavalaiselle ovat Tolstoi, Dostojevski, Thomas Mann, Satre, Willian Faulkner, Hemingway, Joseph Heller, Willy Kyrklund. "Koen heidät ja monet muut hengenheimolaisikseni".

Pirkanmaalaisuus on Saavalaiselle tärkeä asia. "Siksi että asun täällä. Tärkeitä ovat Virrat, Tampere, järvet, metsät, ihmiset".

Omasta tuotannostaan merkittävimpänä tähän asti [1999] mainitsee Saavalainen romaanin Velipoika löi kerran (1982). "Se on alueeltaan laajin ja yksityiskohdiltaan rikkain. Siinä yhtyy poikkeuksellisimmalla, omintakeisella tavalla traagisuus ja koomisuus. Sen kokonaisuus ja kieli on kaunokirjallisinta mitä olen tehnyt. Se on tuotantoni railakkain teos".

Kritiikki on suhtautunut Saavalaisen tuotantoon kaksijakoisesti. "Johdonmukaisin kaavojensärkijä tällä hetkellä lienee Teuvo Saavalainen, joka varsinkin kahdella viime teoksellaan näyttää löytäneen oman ilmaisumuotonsa.
Parin viime vuoden takainen Minä huudan ja nyt ilmestyvä Velipoika löi kerran ovat luettavissa miltei kuin romaanit mutta eivät aivan, miltei kuin tunnustukselliset ripit mutta eivät ehkä sittenkään vain siten. Niissä on myös esseeromaanin piirteitä, filosofista ja katsomuksellista tarkastelua, aate- ja oppirakennelmien kritiikkiä ja kehittelyä, julistusta jne.
Sepitettä kummassakin teoksessa taitaa olla aika vähän. Ääntä ja vimmaa, sanoiksi saamisen syvältä kumpuavaa painetta sitten sitäkin enemmän". (HS 10.10.82, Tuukka Kangasluoma)

"Koen olevani ristiriitainen vastakohtien ihminen", Teuvo Saavalainen tilittää. "Elämä ja kuolema, ilo ja suru eivät ole minusta niin vastakkaisia kuin on totuttu ajattelemaan. En ole uskon enkä epäuskon kannattaja. Olen koko täysi-ikäisyyteni ajan pitänyt itseäni pasifistina. Silti minusta ei ole mahdotonta kuvitella tilannetta jossa tapan.
Yritän kirjoittaa niin kauan kuin kykenen. Kuolinhuoneessa pyrin saamaan yhteyden ihmisiin puhumalla. Minusta kuolijat muodostavat yhteisen veljes/sisaruskunnan: he voivat auttaa paitsi toisiaan myös hoitohenkilökuntaa sekä vierailijoita.
Myös kuoleminen on elämän osa, joka kiinnostaa minua suuresti. Kuolemanjälkeinen ´elämä´ merkitsee minulle ehdotonta rauhaa".

Saavalainen on kirjoittanut varsinkin omia juuria ja omaa maailmankuvaa etsivistä ihmisistä. Hänen kirjoitustyylilleen on ominaista karheus ja rosoisuus, mutta myös hellyys ja kepeys. Saavalainen vietti elämänsä ensimmäiset 20 vuotta Kotkassa, mikä näkyykin hänen romaanissaan Minä huudan, jossa kirjailija palaa lapsuusmaisemiinsa.

- Teuvo Saavalainen on yksi aikamme hurjimpia suomalaisia kirjailijoita. Hänen vitaalisissa tekstissään elämä maistuu - paradoksaalista kyllä - väkevästi kuolemalta. (HY 20.12.88, Jouko Huru)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Teuvo Saavalaisen tuotanto

Romaanit:

Tänä yönä (1972)
Minä huudan (1980)
Velipoika löi kerran (1982)
Ja poika vaikenee (1984)
Sitten tulivat laivat (1986)
Satama lyö leiman (1988)
Ja korjaa meri (1991)
Päätesatama (1998)

Muita teoksia:

Yksilön ylösnousemus (1971)
Ötökkä (toim.)(1976)
Elämän ja kuoleman kehissä (1996)

Tekstinäyte

Ote teoksesta Elämän ja kuoleman kehissä (1996)

KENELLE KIRJAILIJA KIRJOITTAA?

Kirja on kuin verkko. Kun se on viritetty esimerkiksi kirjaston hyllyyn, sillä voi saada ajan mittaan mahtavan saaliin lukijoita.
Kirjailija kirjoittaa kaikille jotka pystyy tavoittamaan. Jotkut sanovat kirjoittavansa itselleen. Tulkitsen heidän tarkoittavan: itsensä kaltaisille.
Tätä mieltä minäkin olen. Kirjoitan kaltaisilleni. Heitä on tällä pallolla miljardeja.
Olosuhteiden pakosta verkkoni virittyy kuitenkin vain miljoonille, lajin sille muunnokselle jolla on nokassaan suomi-niminen väkänen. Muita lajeja kieliverkkoni ei edes teoriassa tavoita, esimerkiksi taivaan lintuja tai metsän puita.
Mutta minä innostun, kun yläpaulaa kohotellessa yhä nykii ja nykii. Yritän ynnätä saalista. Mutta laski kuinka tahansa, niin minulla on tuhansia lukijoita.
Yksikään kirjailija ei tavoita viimeistä sielua myöten kokonaista kansaa. Toisaalta jo tällä pätkällä saattaa olla enemmän lukijoita kuin kolmen pienimmän suomalais-ugrilaisen kansan pääluku tekee yhteensä.
Mutta kansalle saati kansoille kirjailija ei kirjoita. Hän kirjoittaa yksityisille lukijoille, kullekin kerrallaan.

Lähteitä ja viittauksia

Saaristo, Helena Suomalaisia nykykertojia (1987)
Suomalaisia nykykirjailijoita / Pekka Tarkka (5. uud. laitos 1990)
Kotimaisia nykykertojia 3 / toim. Kari-Otso Nevaluoma
(2000)