Kalervo, Leo

"Ensimmäinen kirjallinen työni oli Malttamaton nuoruus vuonna 1957. Keskisuomalaiset juuret kuultavat läpi tuotannon."
Leo Kalervo kuvaa laajassa romaanituotannossaan yhteiskuntaa ja lähihistoriaa maaseudun asukkaiden ja ensimmäisen polven kaupunkilaisten kannalta. Hän on kirjoittanut myös novelleja, kuunnelmia, draamaa ja artikkeleita sekä pohdintaa kirjailijan työstä.

Kalervo kirjoittaa sodan kokeneista ihmisistä ja heidän lapsistaan. Häntä kiinnostaa, miten äärimmäiset tilanteet muuttavat ihmistä. Useimmiten ponnistelu kasvattaa hänen henkilöittensä voimia, ja kodin henkinen perintö kantaa pitkälle. Kalervon kerronta on rauhallista ja varmaotteista, ympäristöt ovat kirjailijan hyvin tuntemia ja tapahtumilla on kokemustausta.

Nykyaikaistuvan maaseudun ja kaupungin asumalähiöiden elämänmenon kuvaajana Kalervo on tarkka, ja varsinkin keskisuomalaisen maaseudun esitys on lähes dokumentoivaa.

Kalervo kertoo sisukkaista ihmisistä, jotka haluavat tulla toimeen omillaan. He toteuttavat itseään tekemällä työtä. Aherruksen katkaisee joskus pakollinen toimettomuus, joka panee pohtimaan. Romaaneissa ovat vastakkain rehdit, sinnikkäät jokamiehet ja luikurimaiset pyrkyrit. Kilpailuhenki ja oman voiton maksimointi joutuvat ikävään valoon. Maatöissä näkee heti aikaansaannoksen laadun ja määrän ja ihmisen asenteen.

Moni romaanihenkilö kuuntelee sujuvasti maailmanparantajia mutta jättää näiden vouhotuksen omaan arvoonsa. Useimmat henkilöt katselevat Kalervon tuotannossa asioita luonnostaan eettiseltä kannalta: he puntaroivat oikeaa ja väärää ja kysyvät, mitä elämä heiltä odottaa.

Esikoisteos Malttamaton nuoruus kertoo sotaan vapaaehtoisena lähteneen nuoren kokemuksista tuberkuloosiparantolassa. Pyörille rakennetussa on aiheena rekkamiesten kiireinen ja kuluttava työ. Nimi Pelivara viittaa siihen, että aina tarvitaan pelivaraa: on oltava joustava ja mukauduttava uuteen aikaan.

Teoksessa Tuppisuu suomalainen keski-ikäisellä miehellä on selkeät mielipiteet ja paljon sanottavaa, kun hän avaa suunsa. Kiinnitys menneeseen vertaa toisiinsa rakentavaa talonpoikaista elämänmuotoa ja sodassa tapahtuvaa voimavarojen tuhoamista. Maa kuuntelee sinua kertoo sotien jälkeisestä identiteetin etsinnästä.

Syömäköyhä on romaani yksityisten asioittensa hoitelijoista 1930-luvulla, jolloin olisi tarpeen ottaa vastuuta isommista kysymyksistä. Itseäni jäljittämässä opastaa kirjailijan tuotantoon: Kalervo kertoo siinä vaiheistaan ja kirjailijan työstään.

Keskisuomalaisuus merkitsee Kalervolle leppoisaa suvaitsevuutta, rikasta kieliperintöä ja omaperäistä huumoria. Hänen mukaansa keskisuomalainen tulee toisten kanssa toimeen esimerkiksi työpaikalla, eikä mikään äärimmäisyys viihdy Keski-Suomessa.

Katriina Kajannes