Meronen, Urho
Elämäkertatietoa
Urho Meronen oli keskisuomalainen kirjailija sekä puuveistäjä, piirtäjä ja maalari. Hän julkaisi nasevaa runoa ja tarkkapiirteistä proosaa.
Runot ovat kokoelmassa Kätketty leiviskä ilmaisultaan hallittuja ja kristilliseltä sanomaltaan selkeitä. Jokaisessa kerrotaan pieni, opettavainen tarina, mutta runot eivät ole pliisuja eivätkä hailakoita, kuten tämän lajityypin edustajat joskus pyrkivät olemaan. Kansi ja kuvitus ovat kirjailijan.
Lämminhenkisen Posetiivareita-runokokoelman kuvituksena ovat kirjailijan puuveistokset. Mitallisissa ja luontevan riimillisissä runoissa näkyvät ihmistuntemus ja pitkä elämänkokemus. ”Paras olla hiljaa” –runo alkaa näin: ”On vaikea vanhoja kaavoja kumota, / uusilla lauluilla lieroja lumota” (s. 4). Viisas ja taiten viimeistelty kirja on harvinaisen hyvä omakustanteeksi.
Proosateos Elämän ristiaallokossa on kertomus huutolaispojan kokemuksista ja siitä, miten hän löytää oman tiensä. Teoksessa Jumalan juoksupoika Meronen kertoo evankelista Evald Heilasen tarinan. Kirja Elettiinpä ennenkin - pakinaa Paavon Pitäjästä sisältää tarkkoja, runomuotoisia esityksiä Saarijärven entisestä elämänmenosta, yrittäjyydestä ja kirjapainotyöstä. Mielenkiintoiset kuvat ovat peräisin arkistoista, kuten esimerkiksi Lanneveden Sampo-nuorisoseuran kokoelmista.
Puuteoksillaan Meronen osallistui taidenäyttelyihin, ja hän myös opetti veistoa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Taidegalleria Kiehisessä. Merosen puuveistos Halla-Otto on nähtävillä Petäjäveden kirjastossa. Reliefien ja muiden veistosten lisäksi Meronen valmisti puusta soittimia ja erilaisia työkaluja.
Katriina Kajannes
Runot ovat kokoelmassa Kätketty leiviskä ilmaisultaan hallittuja ja kristilliseltä sanomaltaan selkeitä. Jokaisessa kerrotaan pieni, opettavainen tarina, mutta runot eivät ole pliisuja eivätkä hailakoita, kuten tämän lajityypin edustajat joskus pyrkivät olemaan. Kansi ja kuvitus ovat kirjailijan.
Lämminhenkisen Posetiivareita-runokokoelman kuvituksena ovat kirjailijan puuveistokset. Mitallisissa ja luontevan riimillisissä runoissa näkyvät ihmistuntemus ja pitkä elämänkokemus. ”Paras olla hiljaa” –runo alkaa näin: ”On vaikea vanhoja kaavoja kumota, / uusilla lauluilla lieroja lumota” (s. 4). Viisas ja taiten viimeistelty kirja on harvinaisen hyvä omakustanteeksi.
Proosateos Elämän ristiaallokossa on kertomus huutolaispojan kokemuksista ja siitä, miten hän löytää oman tiensä. Teoksessa Jumalan juoksupoika Meronen kertoo evankelista Evald Heilasen tarinan. Kirja Elettiinpä ennenkin - pakinaa Paavon Pitäjästä sisältää tarkkoja, runomuotoisia esityksiä Saarijärven entisestä elämänmenosta, yrittäjyydestä ja kirjapainotyöstä. Mielenkiintoiset kuvat ovat peräisin arkistoista, kuten esimerkiksi Lanneveden Sampo-nuorisoseuran kokoelmista.
Puuteoksillaan Meronen osallistui taidenäyttelyihin, ja hän myös opetti veistoa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Taidegalleria Kiehisessä. Merosen puuveistos Halla-Otto on nähtävillä Petäjäveden kirjastossa. Reliefien ja muiden veistosten lisäksi Meronen valmisti puusta soittimia ja erilaisia työkaluja.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Posetiivareita
Posetiivareitahan me kaikki olemme,
omaan suuntaan mielestämme vaikka polemme.
Toisten tuumat ominamme pannaan pyörimään.
Marakatit ympärillä ryhtyy hyörimään.
Harvoilla on tieto, taito omintakeinen.
Lainattua viisautta täys' on lakeinen.
Posetiivareitahan me kaikki olemme,
omaan suuntaan mielestämme vaikka polemme.
Toisten tuumat ominamme pannaan pyörimään.
Marakatit ympärillä ryhtyy hyörimään.
Harvoilla on tieto, taito omintakeinen.
Lainattua viisautta täys' on lakeinen.
Tuskin pappi oppiansa pystyis' valamaan,
vanhat postillat jos sattuis' joskus palamaan.
Viisauden tae ei liene koulu, vaatturi.
Olkoon papereissa ällä, aprobaatturi.
Omat oivallukset kalliit syntymättä jää
pelkkää kirjaviisautta täynnä jos on pää.
[Posetiivareita, 1983, s. 8]
vanhat postillat jos sattuis' joskus palamaan.
Viisauden tae ei liene koulu, vaatturi.
Olkoon papereissa ällä, aprobaatturi.
Omat oivallukset kalliit syntymättä jää
pelkkää kirjaviisautta täynnä jos on pää.
[Posetiivareita, 1983, s. 8]