Aro, Elina

On sama kuin

Kirjailijan muu nimi

Arohonka, Hanna Elina

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

sadut

Tyyppi

sadut

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Elina Aro on lasten- ja nuortenkirjailija, jolta on ilmestynyt teoksia aikuisillekin. Aro oli ammatiltaan äidinkielen opettaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu useita kirjallisuudenlajeja: nuorisoromaani, tyttökirja, seikkailukirja, kuunnelma ja sotamuistelma. Jotkut teokset syntyivät yhteistyössä toisten kanssa, jotkut ilmestyvät peitenimen suojassa.

Aro pystyi kirjailijana uudistumaan urallaan, joka alkoi 1947 ja jatkui 2000-luvulle. Hänen alkutuotantonsa on ajan tapaan opettavaista, ihanteellista ja herttaista, ja vähitellen kirjoihin tulee nykyaika ja rempseä ote. Aro kuvaa oman aikansa lapsia, ja hänen aiheitaan ovat myös lähimenneisyys, ulkomaanmatkat, amerikansuomalaisten elämä ja ristiretket.

Aron pirteisiin ja päivänpaisteisiin lasten- ja nuortenkirjoihin kätkeytyy ajateltavaa, ja niissä näytetään, miten ongelmista selviytyy. Maailma on kirjoissa kuitenkin turvallinen, ihmisiin voi luottaa ja lapsella on oikeus olla lapsi. Aro ei moiti koulua, vanhempia eikä yhteiskuntaa, mutta hänen tuotantonsa ei ole yksipuolisen ruusunpunaista. Aron teksti on ilmeikästä ja kielellisesti rikasta - lukijan sanavarasto kasvaa kuin huomaamatta. Henkilöhahmot ja ympäristö ovat osuvasti piirrettyjä, ja tapahtumat tempaavat mukaansa.

Luontevimmin Aro kuvaa tyttöjä, joiden ajatuksista, vaiheista ja elämänpiiristä hän kertoo eläytyvästi. Olivat he kilttejä tai villikkoja, he ovat joka tapauksessa kekseliäitä ja reippaita, eikä rajuinkaan rasavilli ole pahansisuinen. Niinpä toimeliaat lapset panevat töpinäksi hänen tyttökirjassaan Ystävämme Karoliina: he pitävät rajaseudun köyhien hyväksi värikkäät ja vauhdikkaat karnevaalit kuvaelmineen ja monipuolisine ohjelmineen.

Pikipallo on humoristinen kuvaus keskisuomalaisen rehtoriperheen kesänvietosta, johon lapset järjestävät yllätyksiä. Ruusutalon Maiju kertoo perheen ainoasta lapsesta, joka oppii touhuamaan toisten kanssa ja auttamaan heitä. Pieni irtiotto vanhemmista tekee hänestä entistäkin rohkeamman. Hattulan perheestä kertovassa kirjasarjassa Aro kuvaa hauskasti arkielämää ja sen sattumuksia. Sarjaan sisältyy Pinjaportti 11, jossa tyttö seikkailee isoäitinsä kanssa Roomassa.

Teokset Mikkelin loppiaisaatto 1940 ja Näin sen näin – sodan kuuluvat vuosituhannen vaihteessa yleistyneeseen kirjallisuudenlajiin, sotamuistelmiin. Teokset kertovat tositapahtumista ja perustuvat huolelliselle taustatyölle. Tarkka yksityiskohtien kuvaus ja runsaat henkilön- ja paikannimet tekevät kirjoista mielenkiintoisia etenkin mikkeliläisille.

Katriina Kajannes

Tekstinäyte

Emma ja Hildur näyttivät parhaillaan liikkuvan yleisön keskellä. Heillä oli korit käsivarrella, ja he möivät luokan piirtämiä postikortteja ja Tommin keittämiä karamelleja: nekkuja ja tryffeleitä. Tuon tuostakin joku aukaisi pussinsa taikka käsilaukkunsa ja veti rahan esille. Mikseivät he olisi ostaneet, myytiinhän kaikki rajaseudun orpojen hyväksi. [Ystävämme Karoliina, Valistus 1955, s. 138]