Järvenpää-Summanen, Anelma

Anelma Järvenpää-Summanen (ent. Salo) tunnetaan myös kirjailijanimellä Anita Aure. Hänen esikoisromaaninsa Itkevä nukke ilmestyi nimellä Anelma Salo.

Miksi kirjoitan kahdella nimellä? Omalla nimelläni teen tavallani tutkimusta, millaista on elää. Pyrin näkemään ja näyttämään tekojen ja tapahtumien syitä ja seurauksia. Ajattelen, että vakavasti otettava kaunokirjallisuus on aina tutkimusta, vaikka ilmaisumuoto onkin fiktio ja mielikuvituksellakin siinä sijansa.

Anita Aure -nimellä pyrin kirjoittamaan jännittäviä mutta uskottavia tarinoita, jotka sijoitan nykyaikaan. Juonikuviolla on niissä tärkeä merkitys, mutta syistä ja seurauksista on Aure-kirjoissakin kysymys.

Kirjailijaksi kehittymiseni tärkeä vaihe oli Salpausselän Kirjailijoiden järjestämä viikonloppuseminaari kirjoituskilpailun parhaimmistolle. Silloinen läänintaiteilija Matti Paavilainen vaikuttui kirjoitusnäytteistäni ja lietsoi uskoa tekemiseeni.

Ja miksi ylipäätään kirjoitan? Koen saaneeni kirjallisuudelta niin paljon, että kirjoittajana pyrin maksamaan tätä velkaa. Kun olin nuori, kaunokirjallisuus vahvisti identiteettiäni. Aloin nähdä itseni laajemmassa kokonaisuudessa. Opin ymmärtämään kohtaloita, omaani ja toisten.

MAKUASIOITA

Taide-elämyksistä:
Alkusysäyksen esikoisromaaniini sain Fernando Arrabalin pienoisromaanista "Viva la Muerte!". Marguerite Durasin koko tuotanto on nautittavaa lukemista. William Faulknerin "Kun tein kuolemaa" on unohtumaton teos perheen sisäisistä suhteista, syyllistämisestä.

Tärkeitä elokuvia on paljon, mutta Marguerite Durasin "India Song" on kiehtovuudessaan ylittämätön.

Musiikki:
August Strindberg on sanonut: "Pienten lasten ja kukkien jälkeen musiikki on pirullisinta, mitä tiedän." Ymmärrän - oman kokemukseni kautta - tuon niin että hän tarkoitti musiikin kykyä satuttaa.

Fiktiivinen henkilö:
Fiktiivinen henkilö, johon voisin samaistua? Tuhannen ja yhden yön satujen kertoja Scherežad. Jossakin vaiheessa kirjoittamisellani oli samankaltainen motiivi kuin hänellä: kirjoitin henkeni edestä.

Mieluisa paikka:
Mieluista paikka, kodin ulkopuolelta (kotihan on mieluisin): Missä tahansa kuulen virtaavan veden äänen, pysähdyn kuuntelemaan. Joen solina, kun vesi lakkaamatta ryöpsähtelee kivien yli, on lapsuuteni tauoton taustamusiikki.

Kiehtova aikakausi:
Faaraoitten Egypti on kiinnostanut niin paljon, että jo 1970-luvulla kävin Kairossa tutkimassa pyramidit ja Tutankhamonin hauta-aarteet.

Pidän:
Pidän suuresi arvossa niitä yksityisiä ihmisiä, jotka aidosti paneutuvat heikompiensa auttamiseen. Heissä on nähtävissä yhteiskuntamme sivistys, että sitä vielä on.

Ärsyttää:
Ärsyttää yleinen teknologia-orjuus. Tamagotchit olivat aikoinaan pirullisia valmentajia siihen.

Elämäkertatietoa

Parkanossa syntynyt nykyisin Vantaalla asuva kirjailija. Asunut Lahdessa 1969-1981.
Avioliitossa kirjailija Matti Summasen kanssa (vuodesta 1981).

ammatit:
osastosihteeri, toimittaja 1979-88
kulttuuriavustaja ja toimittaja 1989-98
toimitussihteeri ja kustannustoimittaja 1999-2004

kriitikko, Suomen Arvostelijain Liiton jäsen vuodesta 1986
kirjailija, Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1991

palkinnot:
J. H. Erkon novellikilpailu 1976, I palkinto
Suomen maakuntakirjailijoiden rakkausrunokilpailu 1988, I palkinto
Lahden valtakunnallinen runomaraton 1989, I palkinto
Olga ja Vilho Linnamon säätiön tunnustuspalkinto kirjailijan työstä 2002

apurahat:
Puolivuotinen taiteilija-apuraha Vantaan kaupungilta 1985
Valtion taiteilija-apurahat 1993, 1998 ja 2006
Suomen Kirjailijaliiton kokovuotinen työskentelyapuraha 2008
Suomen Kulttuurirahaston kokovuotinen työskentelyapuraha 2011

harrastukset: jooga, kirjallisuus, luonto ja elokuvat.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Osallistuminen antologioihin:

Rakkauden kirjo. Suomen maakuntakirjailijat 1988.

Matkalla huomiseen. Lahden runomaraton 1989.

Ajatus on lahja. Otava 1992. (toim. Anelma Järvenpää-Summanen)

Tule luo. Otava 1994.

Runoilijat äänessä. Mukana: Claes Andersson, Hector, Anelma Järvenpää-Summanen, Riina Katajavuori, Juice Leskinen, Satu Marttila, Arvo Salo, Tommy Tabermann, Arja Tiainen ja Ilpo Tiihonen. [Cd-rom]. KSL 1995.

Täydenkuun hopeaa. Katharos 2001.

Minussa on kevät. Katharos 2002.

Tänään täyttyy malja. Katharos 2002.

Kun sydän sanoo tahdon. Otava 2002. (toim. Anelma Järvenpää-Summanen)

Vesi vetää puoleensa. Maahenki 2002.

Sisu 8. Peruskoulun äidinkieli ja kirjallisuus 2005.

Joka tytön runokirja. Tammi 2006. (toim. Suvi Ahola ja Satu Koskimies)

Te naiset, te naiset. Sitaatteja vain naisilta. Otava 2006. (toim. Jarkko Laine)

Toimitustyöt:

Illan tähti yksinäinen. Jalava 1991. (toim. yhdessä Raija Hämäläisen kanssa)

Ajatus on lahja. Otava 1992.

Koivuntuohirunoja. Arthouse 1997.

Viiniä suloisempi on rakkaus. Otava 1998.

Kun sydän sanoo tahdon. Otava 2002.

Kun säteily satuttaa. Tietokirja. Edita 2012. (toim. yhdessä Hanna Nurmisen kanssa)

Arvosteluotteita Anelma Järvenpää-Summasen teoksista:

Teos Itkevä nukke (Weilin+Göös, 1977):

”Itkevässä nukessa on samantapaista viiltävän kylmäveristä ja objektiivista tutkimisen julmuutta kuin edesmenneen japanilaisen Yokio Mishiman romaanissa ”Kunnia on katkera juoma”. Siinä on myöskin samanlaista ajan ja tilan tasojen ehdotonta hallintaa kuin jossakin Saul Bellowin parhaimmissa teoksissa. - - Kielellisesti tehokas, iskevä, ekonominen esikoinen leikkaa palan ajasta ja peilaa aikamme rytmiä. Ei enää lupaus, vaan todellinen tekijä.” POHJOLAN SANOMAT 11.12.1977

”Kotimainen pienoisproosa on rikastunut taitavalla esikoisella. Anelma Salon novellit puhuvat ihmisenä ja naisena olemisesta, ideologiasta ja itsenäisyydestä. Hänen analyysinsa on kipeää ja koskettavaa.” HELSINGIN SANOMAT 11.11.1977

”Ideana alusta loppuun on Salon intohimo selvittää mikä todella oli ja on. Pyrkimys laajenee isän elämän puntaroinnista kaikkia ilmiöitä kattavaksi. Novellin pikkutyttö avaa nuken vatsan tajutakseen sen toimintaperiaatteen.” UUSI SUOMI 12.10.1977

”Teoksen pääpaino sisältyy Itkevään nukkeen, joka on menneisyydessä ja nykyisyydessä vapaasti risteilevä rakennelma, taitavasti assosioiva kertomus erään tytön kehittymisestä lapsesta aikuiseksi. Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden tapahtumat ja pulmakysymykset kietoutuvat novellissa jännittävästi lähes yhtäaikaiseksi tapahtumasarjaksi, joka kiehtovalla tavalla korostaa elämän ja kokemisen jatkuvaa yhtäaikaisuutta. HOKKI 9/1977

Romaani Yö kuulas silkinmusta. Karisto 2002

Risto Kormilainen, Kaltio 2/2002:
Tiiviin otteen kautta jäntevä ja luja teos; parasta, mitä Järvenpää-Summanen on pitkällä urallaan julkaissut.

Kanerva Eskola, Aamulehti 30.6.2002:
Järvenpää-Summanen kuitenkin haastaa episodikuvauksellaan jopa sukuromaanisarjat, sillä niissä tuskin voisi kertoa sen enempää olennaisia asioita kuin Yö kuulas silkinmusta kertoo lyhyissä episodeissaan.

Romaani Hidas yö. Karisto 2006

Jan Blomstedt, Helsingin Sanomat 23.8.2006:
Romaanin episodeiksi pirstoutuneessa ajassa juonen virta vie voimalla eteenpäin samalla kun jokainen episodi pysäyttää ajan, murtaa sen, luo siihen laajenevan tunnelmansa ja näyttää mitä on elää hetkessä, tässä ja nyt.
...
Mutta sitäkin selvemmin se osoittaa tiivistämisen taitoa ja varmaa rakenteen tajua. Yksi lukukerta ei välttämättä riitä.

Mirjam Silvén, Pohjalainen 30.7.2006:
En ihmettelisi, vaikka tässä olisi yksi vuoden Finlandia-palkintoehdokkaista.

Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti 31/2996 (4.8.2006):
Hyvin valituista aineksista rakentuu hengittävä kudos, joka vangitsee sisäänsä suuria kysymyksiä ihmisen yhteiskunnallisesta velvollisuudesta, tekojen oikeutuksesta, kunniasta, selviytymisestä sekä traagisen kuoleman jättämistä traumoista. Ja siitä, miten elämä aina jatkuu.

Novellikokoelma Tahtoihmisiä. Karisto 2009

Leena Tuomela, Ilkka 2.8.2009:
Pitkä novelli Sormus tuo etäisesti mieleen Orvokki Aution Pesärikko-trilogian. Aika on sama, Pobedalla ajellaan ja äiti käyttää strategista sairastumista valtansa välineenä. Tässä novellissa kirjailija käyttää Alice Munron tapaan taitavasti aikasiirtymää.
...
Järvenpää-Summasen teksti on tiivistä, latautunutta ja samalla luonnonläheistä, mikä näkyi selvästi jo Hidas yö -romaanista. Kokeilevuus ja erilaiset kerrontaratkaisut ovat hänelle ominaisia. Sivuja on vähän, mutta sisältö on painavaa.

Rrunokokoelma Tehtävänä elämä. Maahenki 2005

"Se alkaa menneitten sukupolvien hämärästä, kertoo lapsuudesta, oman minuuden rakentamisesta, parisuhteen onnesta ja karikoista, äitiyden vaativuudesta ja päättyy lopulta isoäitiyden auvoon ja huoleen" (Leena Tuomela, Ilkka 20.7.2005).

Mirja Kuivaniemen Ortodoksiviesti 5/2005) mukaan kokoelma on kypsän ihmisen puheenvuoro asioista, jotka koskettavat tai ainakin koskevat nykyään jokaista. "Runoilija ei hapuile eikä selitä vaan näyttää."

Iisalmen Sanomissa (30.5.2005) kokoelman runoja luonnehditaan hengittäviksi. "Rytmi runoissa on lempeä ja jäntevä, kieli kaunista. Runoja värittävät omaperäiset, tarkkanäköiset rinnastukset. Kauniin kokoelman kruunaa ripaus nostalgiaa."

Tekstinäyte

Meri piehtaroi sateen raippojen alla.

Tuskaa ei ole isompaa
kuin yksi ihminen kestää:
jos ei kestä
on jo toisen

vuoro
kipu
helvetti

Myrskyn jälkeen kallioluoto

kiiltää meressä kuin kostea luu.

Tehtävänä elämä, 2005. ("Vesijärven myrskyä katsellessa syntynyt runo")

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 1-2. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2003

Vantaan kirjailijafoorumi