Nordell, Harri
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Timo Jakonen / WSOY
Elämäkertatietoa
Harri Nordell (s.1956) on Salosta kotoisin oleva runoilija. Hänen esikoiskokoelmansa Syvällä päivät ilmestyi vuonna 1980. Toinen kirja Veden kuvat (1990) esitteli uudistuneen runokielen. Sen jälkeen ilmestyneet kokoelmat ovat täsmentäneet ja laajentaneet johdonmukaisesti hänen vähäeleistä ja omaperäistä runouttaan.
Harrastuksikseen Nordell mainitsee muun muassa Saaristomeren ja hiljaisuuden maksimoinnin. Hänen runojaan on käännetty ainakin ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi.
Lukukeskus
---
Syntynyt: 7.4.1956 Salossa, asuu Paraisilla
vanhemmat: opetusneuvos, kauppatieteiden maisteri Reijo Nordell ja lastentarhanopettaja Leena-Maija Korhonen
Ammatti: toimittaja
Harrastukset: hiljaisuuden maksimointi, Saaristomeri, pohjoinen, jää, pilvet, nukkuminen
Palkinnot: Kritiikin punnus 1991
Tanssiva karhu 2001
Harrastuksikseen Nordell mainitsee muun muassa Saaristomeren ja hiljaisuuden maksimoinnin. Hänen runojaan on käännetty ainakin ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi.
Lukukeskus
---
Syntynyt: 7.4.1956 Salossa, asuu Paraisilla
vanhemmat: opetusneuvos, kauppatieteiden maisteri Reijo Nordell ja lastentarhanopettaja Leena-Maija Korhonen
Ammatti: toimittaja
Harrastukset: hiljaisuuden maksimointi, Saaristomeri, pohjoinen, jää, pilvet, nukkuminen
Palkinnot: Kritiikin punnus 1991
Tanssiva karhu 2001
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kerjäläisten jalkapuu (näytelmä), 1985.
Sävellettyjä runoja:
Kimmo Hakola: laulusarja Syvällä päivät, baritoni ja piano 1980
Sampo Haapamäki: Haljennut. Vokaaliteos sopranistalle 2004.
Runokokoelmasta Veden kuvat
Sävellettyjä runoja:
Kimmo Hakola: laulusarja Syvällä päivät, baritoni ja piano 1980
Sampo Haapamäki: Haljennut. Vokaaliteos sopranistalle 2004.
Runokokoelmasta Veden kuvat
Tekstinäyte
Ojensit astian jossa oli juurta ja horisontin kuparinen viiva. Sinulla oli lintujen pää. Olit kuollut/
Ei ollut muuta. Kuiva kivikko, unilouhikko josta järvi oli ylösnoussut. Järvi jonka nimi on simpukan nimi.//
Tuhkakangasta kulki vanha mies. En ehtinyt. Hän oli etäällä. Melkein reunalla.
(Teoksesta Valkoinen kirja, WSOY 2006)
Sinut synnytetään. Putoat kohdusta
pyydykseen.
Olet verinen syötti.
Odotus.
Tuikkii Koiratähti,
kämmeneen lyöty naula.
Taivaalla
vaeltaa muinaisten suku,
juoksee hevonen
jonka kaviot ovat lasia
Kokoelmasta Veden kuvat
Sinä olet kaunis
silmän valokupolikiihko
minähiljaisuudesta
sinua katson
tytär, Sanantuoja
nimen mustalla ruo'olla
on osallisuus kirjoitettu
Tyttö, valosuolarae
verikymi huuhtoo muistia,
toiseus on tullut kauttamme
Huhtikuun vankkurit ajoivat pihaan.
Synnyin harteillani ihmisenpää,
suussa kaakkurin huuto,
luopion verinen takki yllä.
Ajurilla on minun muistini.
Silmissä kohdun villihämärä.
Kokoelmasta Huuto ja syntyvä puu
Koska on alati sama
Kosketa
Koska on samatisama
Koska auringon raatelukämmen on
Koska orvaskeden on kimeä kaanon
Valonpoimijaäiti. Sinä olet
Koska mammutinsarveen on jo puhallettu
Koska on jääsirppi silmän muukalaisyössä
Äänettömyystuisku
uutti kivet horisontista
emojäätikön kieli
ylsi muistiin,
joka antoi nimen nimellesi
lumen Kristuksen jäänaulat,
valon Kristuksen jäästigmat
Kokoelmasta Tomunhäikäisyvalo
Ei ollut muuta. Kuiva kivikko, unilouhikko josta järvi oli ylösnoussut. Järvi jonka nimi on simpukan nimi.//
Tuhkakangasta kulki vanha mies. En ehtinyt. Hän oli etäällä. Melkein reunalla.
(Teoksesta Valkoinen kirja, WSOY 2006)
Sinut synnytetään. Putoat kohdusta
pyydykseen.
Olet verinen syötti.
Odotus.
Tuikkii Koiratähti,
kämmeneen lyöty naula.
Taivaalla
vaeltaa muinaisten suku,
juoksee hevonen
jonka kaviot ovat lasia
Kokoelmasta Veden kuvat
Sinä olet kaunis
silmän valokupolikiihko
minähiljaisuudesta
sinua katson
tytär, Sanantuoja
nimen mustalla ruo'olla
on osallisuus kirjoitettu
Tyttö, valosuolarae
verikymi huuhtoo muistia,
toiseus on tullut kauttamme
Huhtikuun vankkurit ajoivat pihaan.
Synnyin harteillani ihmisenpää,
suussa kaakkurin huuto,
luopion verinen takki yllä.
Ajurilla on minun muistini.
Silmissä kohdun villihämärä.
Kokoelmasta Huuto ja syntyvä puu
Koska on alati sama
Kosketa
Koska on samatisama
Koska auringon raatelukämmen on
Koska orvaskeden on kimeä kaanon
Valonpoimijaäiti. Sinä olet
Koska mammutinsarveen on jo puhallettu
Koska on jääsirppi silmän muukalaisyössä
Äänettömyystuisku
uutti kivet horisontista
emojäätikön kieli
ylsi muistiin,
joka antoi nimen nimellesi
lumen Kristuksen jäänaulat,
valon Kristuksen jäästigmat
Kokoelmasta Tomunhäikäisyvalo
Lähteitä ja viittauksia