Lesonen, Väinö
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Satakunnan Kansa
Elämäkertatietoa
Väinö Arvid Lesonen s. 19.08.1941 Rovaniemen maalaiskunta, Vanttauskoski. Lesonen asuu Turussa. Opinnot kansakoulu, teknillinen koulu. Ammatti rakennusmestari. Harrastukset rakennusten korjaus ja kesämökkeily. Suomen Kirjailijaliitto ry:n ja Lounais-Suomen kirjailijat ry:n jäsen. Suomen kansakoululaisten raittiuskirjoituskilpailun III palkinto v. 1952. J. H. Erkko -kirjoituskilpailun I palkinto vuonna 1971.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana antologiassa
Reviiri: uuden kirjallisuuden kolmas vuosikirja. Cultura 1997
Reviiri: uuden kirjallisuuden kolmas vuosikirja. Cultura 1997
Tekstinäyte
Ote toistaiseksi julkaisemattomasta romaanista Gaddafi on Kettunen:
Yö. Libyan musta yö, vai oliko se vihreä.
Kolme vihreää kirjaa. Hänen kirjoittamiaan. Yön harsoon käärittyinä, Ullan yöpöydällä.
Beduiinit nukkuivat, nukkuivat lampaat ja kamelit, nukkuivat aasit ja lokit, kaikki nukkuivat.
Yö. Libyan musta yö, vai oliko se vihreä.
Kolme vihreää kirjaa. Hänen kirjoittamiaan. Yön harsoon käärittyinä, Ullan yöpöydällä.
Beduiinit nukkuivat, nukkuivat lampaat ja kamelit, nukkuivat aasit ja lokit, kaikki nukkuivat.
Missä hän nukkui?
Palatsissaan hän kai nukkui. Siellä jossain niissä monissa.
Kerrottiin totena, että hän ei nukkunut kahta yötä samassa paikassa. Kaikki kertoivat sitä omana totenaan.
Tiesivät senkin. Tiesivät muka senkin.
Oi onnetonta, oi onnetonta ja omassa maassaan.
Hän nukkui kuitenkin, joukossamme. Nukkui kuin lammas tai kameli, kuin aasi tai lokki, suurena kuin erämaa. Hän nukkui valtansa vuoteella, vihattuna, vainottuna.
Ulla ja hänen insinöörimiehensä myös nukkuivat. Jännitysinsinööri oli lentänyt Suomeen ja Ullan mies johti työmaata. Hän ehti nyt päivälläkin käymään asunnolla. Ehti avaamaan oven. Ulla oli päivät hereillä. Ovi toisinaan avoinna, auki selällään.
Myös koko leiri nukkui. Yli kaksikymmentä kansallisuutta nukkui sotilaiden vartioimina, tietämättä mitään sotilaista jotka kuuntelivat ja pysyivät hiljaa.
Leiri nukkui ja näki unta hiekasta, hiekasta, polttavasta hiekasta ja rakkaistaan meren toisella rannalla, Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa, Englannissa, Suomessa...
Ja Ullan unessa Romppaisen Elli katsoi sontaluukusta ja nauroi.
"Libyassako sinä turkanen nyt oletkin, en meinannut millään löytää", Elli sanoi ja ojensi kättään. Ulla tarttui siihen ja heräsi.
Hän sytytti lukuvalon ja alkoi lukea Gaddafin vihreää kirjaa.
Part three. The Social Basis of the third Universal Theory.
Sivu 26. Woman.
Ja kaikella oli korvat ja ne kuuntelivat. Hiekan jyväkin kuunteli. Risahti ja käänsi korvansa parempaan asentoon.
Ja Rommelin Saharaan heittämät öljygallonat ja skorpionit niiden alla ja käärmeet ja gekot, kärpäset ja hiiret, sotilaat ja poliisit pihoilla ja porteilla, kaikki kuuntelivat yöllä.
"Olet taas nukkunut päivän", insinööri sanoi ja käänsi kylkeään pois lukuvalosta kohti hämärän puolta.
Auto kiisi kovaa vauhtia valtatiellä Tobrukista Tripoliin. Auto kiisi Tripoliin päin. Valot leikkasivat yötä. Toinen auto, kolmas, kaikki perä perää ja häipyivät pimeyteen. Pimeys jäi.
Niin, pimeys jäi.
Menivät yökulkijat.
Hänkin meni yöpuulleen. Eri paikkaan kuin eilen. Meni nukkumaan, meni.
Palatsissaan hän kai nukkui. Siellä jossain niissä monissa.
Kerrottiin totena, että hän ei nukkunut kahta yötä samassa paikassa. Kaikki kertoivat sitä omana totenaan.
Tiesivät senkin. Tiesivät muka senkin.
Oi onnetonta, oi onnetonta ja omassa maassaan.
Hän nukkui kuitenkin, joukossamme. Nukkui kuin lammas tai kameli, kuin aasi tai lokki, suurena kuin erämaa. Hän nukkui valtansa vuoteella, vihattuna, vainottuna.
Ulla ja hänen insinöörimiehensä myös nukkuivat. Jännitysinsinööri oli lentänyt Suomeen ja Ullan mies johti työmaata. Hän ehti nyt päivälläkin käymään asunnolla. Ehti avaamaan oven. Ulla oli päivät hereillä. Ovi toisinaan avoinna, auki selällään.
Myös koko leiri nukkui. Yli kaksikymmentä kansallisuutta nukkui sotilaiden vartioimina, tietämättä mitään sotilaista jotka kuuntelivat ja pysyivät hiljaa.
Leiri nukkui ja näki unta hiekasta, hiekasta, polttavasta hiekasta ja rakkaistaan meren toisella rannalla, Bulgariassa, Ranskassa, Italiassa, Englannissa, Suomessa...
Ja Ullan unessa Romppaisen Elli katsoi sontaluukusta ja nauroi.
"Libyassako sinä turkanen nyt oletkin, en meinannut millään löytää", Elli sanoi ja ojensi kättään. Ulla tarttui siihen ja heräsi.
Hän sytytti lukuvalon ja alkoi lukea Gaddafin vihreää kirjaa.
Part three. The Social Basis of the third Universal Theory.
Sivu 26. Woman.
Ja kaikella oli korvat ja ne kuuntelivat. Hiekan jyväkin kuunteli. Risahti ja käänsi korvansa parempaan asentoon.
Ja Rommelin Saharaan heittämät öljygallonat ja skorpionit niiden alla ja käärmeet ja gekot, kärpäset ja hiiret, sotilaat ja poliisit pihoilla ja porteilla, kaikki kuuntelivat yöllä.
"Olet taas nukkunut päivän", insinööri sanoi ja käänsi kylkeään pois lukuvalosta kohti hämärän puolta.
Auto kiisi kovaa vauhtia valtatiellä Tobrukista Tripoliin. Auto kiisi Tripoliin päin. Valot leikkasivat yötä. Toinen auto, kolmas, kaikki perä perää ja häipyivät pimeyteen. Pimeys jäi.
Niin, pimeys jäi.
Menivät yökulkijat.
Hänkin meni yöpuulleen. Eri paikkaan kuin eilen. Meni nukkumaan, meni.