Salonen, Anneli

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Karisto

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Anneli yhtyy populaarikulttuurin tutkija Lawrence Grossbergin määritelmään: "Populaaria on se, mikä on kirjoitettu ruumiisiin: kyyneleet, nauru, kylmänväreet selkäpiissä, huudot, pelko, erektiot jne."

Viihdekirjailijan uran kypsemmällä iällä luonut Anneli Salonen kertoo olleensa vakavan kirjallisuuden lukija ja kirjoittaja. Romanttistakin puolta syntyi salanimellä viihdelukemistoon.
Vaikka Anneli kätkee teoksiinsa vakavia asioita hän ei myöskään sulje makuuhuoneen ovea lukijan nenän edestä: hänen kirjoissaan on rakkautta, erotiikkaa ja huumoria.

"Moni viihderomaani päättyy siihen, että viimeisellä sivulla suudellaan. Ei pahus - onni ja autuus ei tule siitä. Erotiikasta lähdetään jo Korkeassa Veisussa. Kyllä erotiikka, rakkaus ja ihmissuhteet pitävät tämän maailman pystyssä."Annelin mielestä viihteen ja taiteen raja on loppujen lopuksi hämärä. Molemmat ovat samassa parisängyssä.

Annelin sydäntä lähellä ovat lapset, eläimet ja luonto. Hän on optimistinen agnostikko; uskoo parempaan maailmaan ja odottaa löytävänsä oleellisen. Hänen mielestään elämä itsessään on Laulujen laulu.

"Olen kirjoittanut aina. Jo kymmenvuotiaana kirjoitin ihmissuhdetarinoita. 14-vuotiaana voitin Helsingin Sanomien runokilpailun, mutta kaikista läheisintä oli maalaaminen. Talvinen tulipalo ja isän kuolema katkaisivat unelmat."

Nykyään korostetaan sitä, kuinka esikoiskirjailijan on oltava nuori ja että uraa on turha yrittää edes aloittaa vanhempana. Eläkkeellä oleva Anneli onkin tässä uskoa valava poikkeus. Varsinaisen kirjailijanuran Anneli aloitti jäätyään eläkkeelle, koska vasta silloin hänellä oli ensimmäisen kerran aikaa, jota perhe-elämältä ei aikaisemmin jäänyt kirjoittamiselle. Aviomiehen varhaisen kuoleman vuoksi Anneli perusti kirjanpitotoimiston ja teki yhä pidempiä työpäiviä. Kirjoittamisesta tuli kuitenkin täyte yksinäisyyteen.

"Sitten aloin käydä kirjoittajakursseilla ja kirjoittaa romanttisia novelleja salanimellä. Ne olivat aika naiveja tarinoita. Pöytälaatikkoon jätin sydänveret ja siellä ne ovat vieläkin."

"Kirjoittaminen on nykyään minulle hauta, jonne upotan surut ja huolet. Lapsena minulla oli jopa oma hautausmaa. Hautasin sinne mielikuvituksessani kerran äitinikin, sillä olin saanut häneltä vitsaa mielestäni syyttä."

"Haluan kirjoittaa nuorekkaasti ja tätä aikaa, mikä johtunee siitä, että elämääni ovat aina kuuluneet nuoret ja itse viihdyn hyvin heidän seurassaa."

Teoksiensa vakavassa asiassa Anneli on käsitellyt muun muassa nuoren naisen jämähtäneisyyttä, kohdunpoistoa, alkoholismia ja au-lasta. Konkurssia ja itsemurha-ajatuksia. Aiheet ovat tästä päivästä, ja teoksissa on aina tositapaus takana.

"Maailma on muuttunut niin raadolliseksi, että haluan kuitenkin valaa pikkuisen elämänuskoa ihmisiin ja kirjoittaa valoisasti. Olen mieluiten sen puolella, jolla menee huonosti."

Elämäkertatietoa

vanhemmat: Olga ja Jalmari Ranta

toimet: työskennellyt sosiaalialalla, yrityselämässä ja vuosina 1978-1993 omassa kirjanpitotoimistossa, eläkkeellä

opinnot: elämänkoulu

palkinnot: viisi poikaa

harrastukset: 12 lastenlasta, oman viidakkopihan hoito, lukeminen, kirjoittaminen, maalaaminen ja maailmantapahtumien seuraaminen


Makuasioita:
Kirjallisia taide-elämyksiä: Väinö Linnan Tuntematon sotilas, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja lapsena lukemani Alexandre Dumasín kirjoittamat historialliset romaanit, Ester Södergranin runot

Kuvataiteesta: Helene Schjerfbeckin maalaukset

Musiikista: Sibeliuksen Finlandia

Fiktiivinen henkilö, johon voisi samaistua: Don Quijote,joka on parantumaton idealisti

Mieluisa paikka maailmalla on: Sri Lanka, sen ihmiset ja luonto; kotimaassa oma koti ja Suomen luonto; fantasiamaailmassa sodaton maailma.
Kiehtova aikakausi on aika ennen ajanlaskua.
Minua ärsyttää ylimielisyys ja vihastuttaa väkivalta.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia 2. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.

Kotimaisia naisviihteen taitajia. Toim. Ritva Aarnio & Ismo Loivamaa. BTJ, 1999.