Virta, Kyösti

On sama kuin

Kirjailijan muu nimi

Santavirta, Kustaa

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tekstinäyte

Sitten hän kiersi taas ruuvista. Mutta turhaan. Sähkö ei vain syttynyt.
"Siinä sen nyt näet, että puijasi se sähkömonttööri meitä. Oikein se sanoi se Kylä-Leena, ettei tule sähköä sinne Vanhalaan, kun on tukkinaiset langat. Joko nyt uskot?"
Joonas jo itsekin päätteli, ettei heidän sähköjohdoissaan ollutkaan sitä reikää, josta sähkö pääsisi lamppuun tulemaan, tai jos olikin, oli se huomaamatta tai pahanilkisyydessä jätetty avaamatta. Silti häntä kiusasi Leenan huomautus. Hän päätti yrittää viimeistä keinoa.
"Pitänee sitä vähän auttaa alkuun pääsemään", sanoi hän, otti takasta päretikulla valkean ja vei sen varovasti lasipallon päälle.
Poksis! Lasipallon ympärillä olevat sidenauhat olivat öljyiset. Ne leimahtivat tuleen, ja lasipallo putosi lattialle säpäleiksi. Samassa syttyivät lattialla olevat joulupahnat. Loiskis! Läiskis! Loiskis! Ämpäri toisensa perästä vettä ammennettiin takan vieressä olevasta saavista lattialle. Renki-Pekka tyhjensi pöydällä olevan joulusahti-tuopinkin. Leena valeli pahnoja navetasta äsken tuodulla iltapäivämaidolla. Liekit saatiinkin pian sammumaan.
Leena alkoi tointua ensi hämmästyksestään.
"Sen tomppeli! Poltat vielä koko talon sen sähkösi kanssa!" ärjyi hän.
"Enhän minä, mutta kun en muistanut sanoja", koetti Joonas puolustautua.
"Mitä et muistanut? - senkin tollo!"
"Niitä valunsanoja."
"Et muistanut! Opettele ensin sanat ja sytytä sitten vasta talo - -"
"Enhän minä sytyttänyt, sitä sähköähän minä vaan --"
"Sähköä! Mokomakin tomppeliini!" Joonaan sisu jo kuohahti.
"Vaiti, sanon minä", ärjäisi hän, lyöden nyrkin pöytään. Sitten hän tarttui kiukuissaan katosta riippuvaan sähkönyöriin ja -
Ovi aukeni, ja sisään astui kauppias Rissanen, sähköyhtiön johtaja.
"Hyvää iltaa! Joulupuhdastako täällä vasta näin aattoiltana tehdään, kun niin viljalti on vettä lattialle loiskittu! Ja oikeinko maidon kanssa täälläpäin on tapana lattioita pestä."
"Maidollahan niitä virutellaan näin rikkaassa talossa, rusthollissa", virnuili renki-Pekka.
Mutta Leenan teki mieli purkaa sisuaan.
"Viekää pois tuommoiset vehkeet, tuo äijän känttyrä polttaa niillä vielä koko talon."
"Enhän minä, mutta kun en muistanut sanoja muuta kuin vähän niitä madon sanoja, eikä ne tässä auta", hätäili Joonas.
"Mitkä vehkeet pois pitää viedä? Ja mitä sanoja tässä nyt oikein tarvittaisiin?" ihmetteli Rissanen.
"Nuo sähkövehkeet. Sillä sähkövalkeallahan se tässä kureili ja sytytti pahnat."
"Ne valunsanat" , änkytti Joonas.
"Mutta eihän teillä sähkövalkeata vielä ole ollutkaan."
"Oli sitä tässä jo väläys, mutta lattialle putosi ja meni rikki koko ruoja", selitti Leena, lisäten vielä: "Ja menköön, mennä se saikin!"
"Kyllähän minä tuosta ruuvista kiersin kolme kertaa myötäpäivään ja vastapäivään ja - -"
"Eikä sittenkään syttynyt", naurahti Rissanen.
"Ei se, vaan täytyi päretikulla sytyttää."
Rissaselle alkoi nyt selvitä koko juttu kaikessa hullunkurisuudessaan, ja hänen oli hyvin vaikea säilyttää vakavuuttansa. Pelastuakseen vaikeasta tilanteesta hän otti taskustaan sähkölampun, kiersi sen lampunpitimeen, meni sitten seinässä olevan sammuttajaruuvin luokse ja - naksis!
Keskelle tupaa leimahti komea sähkövalo.


(Kun Vanhalaan saatiin sähkövalo 1916)