Kotola, Eino

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

- Eino Kotolan arkisesti karhea ja samalla herkkä lyriikka tukeutuu lujasti menneisyyteen, sekä onnen että surun tuntemuksiin. (KS 8.8.96, Jorma Heinonen)

synt. 26.1.1931 Kuortaneella
asuu Tampereella
naimisissa
opinnot: 8/8 kansakoulu, Viita-akatemia 3 v.
ammatti: asentaja

palkinnot: Pegasoksen runoteoskilpailu 2.p.
Pirkanmaan kirjoituskilpailu v. 1990 runosarjan 1. p.,
muita palkintoja:
Rakentaja-lehden novellikilpailun 1. p.
Marssilaulun sanoituskilpailu 2. p.
Näytelmäkirjoituskilpailu 1. p.
Immi Hellén -lastenrunokilpailu 1998: II kunniakirja

Eino Kotola ilmoittaa ryhtyneensä kirjoittamaan työn vastapainoksi. "Haluan kuvata tavallisen ihmisen elämän eri vaiheita."
Esikoisteoksessaan Kotola onkin pyrkinyt päämääräänsä selkeästi. "Kotolan runot ovat niukoin vedoin piirrettyjä tuokiokuvia, pieniä kertomuksia tai elämäntarinoita. Niiden kaari ulottuu varhaislapsuuden kokemuksista kypsän keski-iän yksinäisyyden, turhuuden ja luopumisen tuntoihin." (Ilkka 4.7.96, Leena Tuomela)

Hengenheimolaisikseen Kotola nimeää Väinö Linnan, Simo Hämäläisen ja Unto Kupiaisen.
Pirkanmaalaisuus on kirjailijalle tärkeää. "Täällä on se jokin, joka inspiroi kirjoittamaan."
Arvostelu toteaa: "Kokoelmassa Katolla kierii kuu on runsaasti ajattelulle sijaa antavaa pohdinnallisuutta, ´jokamiehen´ selkeätä ja harkittua filosofointia sekä omaäänistä ja avointa itsetilitystä, minuuden tutkiskelua." (KS 8.8.96, Jorma Heinonen)
Kotola itse sanoo: "Ehkä kirjoitukseeni antaa jotakin taustakaikua oma elämänkaareni, pienen mökin kerjäläispojasta tähän päivään."
"Kotolan lauseet ovat selkeitä ja täsmällisiä. Mitään turhaa kielen kanssa kikkailua ei runoista löydy. Kokoelman tunnelma on lämmin ja elämää ymmärtävä. -- Ainut ongelma Kotolan kokoelman suhteen näyttäisi olevan se, että se on niin kaiken kattava. Matkaa tehdään lapsuudesta vanhuuteen vakaasti ja perusteellisesti. Mihin tarttua jatkossa, jos kaikki on jo käsitelty? Tietynlaisena elämänviisauden kiteytymänä kokoelma kuitenkin puolustaa ihailtavasti paikkaansa kaikenlaisten tekotaiteellisten sanahelinöiden keskellä. Suosittelen maailmantuskan vaivaamille runotytöille ja -pojille, sekä vanhemmalle polvelle vertailtavaksi muistojen kuvakirjaksi." (Tuli & savu 3/1996, Mika Terho)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Eino Kotolan tuotanto

Runokokoelma:

Katolla kierii kuu (1996)


Muuta tuotantoa:

Lahden runomaraton, runoja
Optimisti-lehti, runoja
Yleiradion julkaisusarja, novelli
Rakentaja-lehti, novelli

Tekstinäyte

Ote runokokoelmasta Katolla kierii kuu (1996)

En tarvitse leivän nälkää
jäädäkseni valvomaan. Setvimään yön ääniä
niin kuin lepakot
henkareissaan.

Oksilta varisevaa lunta, kiurun laulua
tai marketin yliviikkoisia mainoksia
haalii peitokseen
ja kun tulee kuuma, kun ahdistus
aukaisee maaliskuun
ikkunan

Yöksi jäätyvä ränni rapsahtaa
kuin kiväärin viritys

Naurettava uni

(Immi Hellén -lastenrunokilpailuun osallistuneesta runosikermästä, sisältyy kokoelmaan Aurinkoniitty, 1998)

Nyt kerron teille unesta,
sen pikku Wilma näki.
Maa vapaa oli lumesta
ja kukkii kultakäki.

Ja Nukkumatti sanoi näin,
nyt mukaani saat tulla.
Kun mennään hevoshakaan päin,
on hauska näky sulla.

Siel Hölmöläiset ratsasti.
Ei ratsu ollut poni.
Jos sitä tarkkaan katsasti,
se oli vanha koni.

Ne suuret patit polvissaan
ja suussaan yksi hammas
ja korvarenkaat korvissaan
se mäkätti kuin lammas.

Nous isä-Hölmö satulaan
ja huusi heipparallaa.
Ei laukkaa ratsu mummolaan,
vaan paikallansa tallaa.

Myös äiti vallan varoen
nyt satulaan jo nousi
ja kädet ilmaa haroen
kuin venettä hän sousi.

Kun oltiin oikein ahneita,
niin selkään nousi kaksi.
Jo petti jalat pollelta,
ne muuttui taikinaksi.

Ei naurulla oo määriä,
kun kaikki maassa makaa.
Vain sätkiviä sääriä
näät edestä ja takaa.