Työssäni sairaanhoitajana joudun käsittelemään paljon surua, ahdistusta ja pelkoa. Tunteita ja ajatuksia joutuu säilömään itseensä, osa niistä löysi sanat ja kanavan runojen muodossa vuonna 1996. Ystävien rohkaisun kannustamana uskaltauduin painattamaan runot kirjaksi.
Omakustantaminen oli mielestäni nopein tapa lähteä liikkeelle. Uusi Rovaniemi-kaupunkilehti esitteli minut ”Kuukauden runoilija” -sarjassaan toukokuussa 1997. Runot pulppuavat surevan ja vierellä kulkijan sydänten kohtaamisen vuoropuhelusta, suru on vahvana läsnä esikoiskokelmassa ”Kukkaan puhkeaa särkynyt sydän”. Mutta runoissa etsitään kasvoja myös lohdutukselle. Kirjan valokuvat pyrkivät antamaan runojen sanomalle lisää ulottuvuutta.
