Heikkilä, Petra

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Muut teokset (kuvittajana)

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Tyyppi

fyysisen teoksen osa

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Teoksista lyhyesti


Mikko Kettusen pupupöksyt (2001) on hellyttävä kuvakirja Mikko Kettusesta, jolla on erityisen tarkat silmät, ja joka osaa piirtää hyvin. Kuvataidekoulussa Mikko näkee jotain, mitä muut eivät näe. Mutta muut näkevät kyllä hänen pupupöksynsä.

Sukkahukka (2002) on jännittävä ja opettavainen tarina siitä, kuinka musta lammas, sukkia rosvoava Sukkahukka saadaan tekemään oikeita ja hyödyllisiä töitä.

Mikko Kettunen ja Ahmatti (2003) on kuvakirja, joka kannustaa lasta puhumaan asioista, jotka painavat mieltä. Päähenkilönä on tuttu Mikko Kettunen, joka ei saa unta. Hän kääntyilee kyljeltä toiselle, makaa selällään ja vatsallaan, mutta mukavaa asentoa ei löydy. Patja tuntuu liian kovalta. Äiti tuo Mikolle lisää patjoja, mutta Nukku-Matti ei vain tule. Lopulta selviää, mikä Mikkoa painaa.

Ilvekset kuin veljekset (2004) kertoo Otto-ilveksestä, joka asuu Pilkkutilkkumaassa, ja pitää pilkuista niin paljon, että tahtoo veljekseen itsensä näköisen ilveksen. Se on vaikeaa, sillä Otto on ottopoika. Otto kuitenkin löytää kaksoisolentonsa ja oppii tanssimaan balettia. Mutta onko tanssiminen hauskaa matkivan ilveksen kanssa?


Lokin lokiikkaa (2005) sisältää eläinaiheisia runoja kuvakirjan muodossa. Runot ovat loppusoinnullisia ja niiden kertojana on lokki, joka ei osaa lentää siivillään, mutta ajatus kulkee sitäkin lennokkaammin. Jokainen eläin on saanut oman runonsa ja sanoilla leikittely näkyy jo runojen nimistä Elohiiri, Pahanilmanlintu sekä Maan matonen, joka toteaa: - Jotta mahtuisin maailmaan tähän, taytyy mun olla mutkalla vähän, sanoi onkiliero umpikiero. Runojen keskeisiä teemoja ovat itsensä hyväksyminen ja ystävyyden voima.

Kimurantti juttu (2005) on lämmin ja liikuttava tarina pikkupossun kotoisasta murheesta. Taitavalla vastakohtien käsittelyllä koleat valokuvaliitokset hehkuttavat sikojen pastellista verevyyttä. Eloisasti kirjoitettu tarina saa sivu sivulta vahvistuksekseen kuvien voimakkaan muotokielen: Vanhempien riita luo kodin sisälle erottavia kivipaasia, joiden keskelle jäänyt possu tunteittensa tulkkina menettää häntänsä ryhdin. Kuvat puhuttelevat siinä missä tekstikin, omalla tavallaan kuvan suhteita käyttäen.

Tekstinäyte

Ote teoksesta Ilvekset kuin veljekset (2004)

Otto oli pieni ilves, joka rakasti pilkkuja.
Otto asui Pilkkutilkkumaassa, jossa oli aina kesä.
Joka päivä hän rusketti auringonpaisteessa pilkkujaan.
Otto oli ujo poika. Hän ei uskaltanut sanoa edes nimeään vieraille. Siksi hänen rinnassaan luki isoin kirjaimin OTTO.

Oton vanhemmat olivat runoilijoita.
Päivisin he istuivat puussa ja kirjoittivat runoja lehtiin.

Isän nimi oli Leo Bardi. Äidin nimi oli Guacamole Bardi,
Mutta häntä kutsuttiin G. Bardiksi.

Vanhemmat vakuuttelivat Otolle:
-Ilman pilkkujakin oisit soma, lopeta jo lepoloma!

Mutta Otto ei kuunnellut.