Syrjä, Jaakko

Pirkkalaiskirjailijat ry:n puheenjohtaja 1973-75, kunniajäsen
Suomen kirjailijaliiton johtokunta 1970-80, puheenjohtaja 1975-80, kunniajäsen
Väinö Linna -seurassa 1978-, kunniajäsen

palkinnot, mitalit: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1956, -66, -89
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto -66
Weilin+Göösin palkinto -66
Kiitos kirjasta -mitali -66
Finlandia-palkinto -ehdokkuus -89
Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston tunnustuspalkinto 1998
Väinö Linnan palkinto 2005

Hämeen läänin taidemitali, Hämäläis-osakunnan amr., SVR R,
Tampereen kaupungin I luokan kultainen ansiomitali 2003

Jaakko Syrjä on tamperelainen kirjailija, jonka tuotanto käsittää kolme romaania sekä muita tekstejä mm. antologioissa ja lehdissä. Hän on ollut kirjallisen kenttämme taustavaikuttaja kustannustoimittajana ja toiminut Suomen kirjailijaliiton puheenjohtajana. "Elämäni varrelle on osunut monta kiinnostavaa harharetkeä. Niitä ovat olleet vuodet kustannusvirkailijana, maanviljelijänä ja kirjailijoittemme luottomiehenä liiton puheenjohtajana. Toki ne ovat antaneet arvokasta elämänsisältöä, mutta koska päämääränä on ollut kirjailijantyö, sanon niitä harharetkiksi", sanoo Syrjä. (AL 6.3.1996, Pekka Ruusukallio)

Jaakko Syrjä on ollut naimisissa kirjailija Kirsi Kunnaksen kanssa vuodesta 1957 ja heillä on kaksi poikaa, Eppu Normaali -yhtyeen perustajat Mikko Syrjä s. 1957 ja Martti Syrjä s. 1959. Kirjailija Juhani Syrjä sekä pilapiirtäjä Seppo Syrjä ovat Jaakon veljiä, jälkimmäinen Eppujen rumpalin Aku Syrjän isä.

Jaakko Syrjä on toiminut Gummeruksen ja WSOY:n mainospäällikkönä 1960-luvulla ja WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden osaston johtajana 1960-luvulla. "Syrjä on ollut vuosikymmenien ajan myös kirjallisuuden näkymätön taustavaikuttaja, ateljeekriitikko ja editori, joka mm. oli auttamassa alkuun Timo K. Mukan. - - Syrjä tuntuu rajaavan kulloisenkin kuvauskohteensa jotenkin tietoisen harkitusti, samaan tapaan kuin elokuvakamera noudattaa kuvarajausta." (KU 14.7.89, Anssi Sinnemäki arviossa kirjasta Kertomuksia radan varresta)

Pekka Ruusukallio kertoo Jaakko Syrjän 70-vuotishaastattelussa Aamulehdessä 6.3.1996, että vuonna 1953 tapahtunut Tampereen kaupunginkirjaston novellikilpailun voitto avasi Syrjälle tien Mikko Mäkelän kirjalliseen piiriin, jossa Väinö Linna oli erityisen kiinnostunut tulokkaan teksteistä.

Esikoisromaaninsa Lumpeen kylässä Jaakko Syrjä julkaisi vuonna 1956 ja toisen romaaninsa Nuori metsästäjä vuonna 1965. Molemmat teokset saivat hyvän vastaanoton. Kolmas novelli- tai kertomuskokoelma, Kertomuksia radan varresta, ilmestyi vuonna 1988. Kirja oli vuoden 1988 Finlandia-palkinto -ehdokas.
Tätä teostaan Syrjä pitää merkittävimpänä tuotannossaan. Kirja on enemmän romaani kuin kertomuskokoelma. 1930-luvun Suomeen sijoittuvia tapahtumia ja elämää tarkastellaan pienen pojan silmin. Kirjassa nelivuotias poika varttuu nuoreksi mieheksi. "- - Syrjän kertomukset muodostavat selviytymistarinan, mutta vähintään yhtä tärkeä on tehdaskylän hahmottaminen. -- Parhaimmillaan Syrjä on, kun kertomuksen kokijoina ovat lapset tai ne tiedottomat ihmiset, joiden tajunnassa on 'liian paljon asioita ja liian vähän sanoja'." (HS 23.10.1988, Vesa Karonen)

Jaakko Syrjä sanoo ryhtyneensä kirjoittamaan, kirjailijaksi, koska pitää suullista itseilmaisuaan kömpelönä. Hänelle tärkeä kirjailija on ollut Väinö Linna, kirjailijana ja ystävänä.
Pirkanmaalaisuutta Syrjä pitää tärkeänä kirjailijantyön tuttuna maaperänä. "Mukana on myös ilmeinen kotiseututunne." Vuonna 2003 ilmestyi Aulis Aarnion teos Surullinen humoristi : keskusteluja Jaakko Syrjän kanssa, joka on Jaakko Syrjän henkilöhistoriaa, muistelmia erityisesti Pirkanmaalla vaikuttaneista kirjailijoista ja analyysiä Suomen 1900-luvun jälkipuolen kirjallisista virtauksista.

"Kirja on syventymisen ja minähuollon väline. Kun pitää tunnistaa itsensä ja omat ajatuksensa, kirja on paras. Se on hienotunteinen, se ei ahdista omaan rytmiinsä. Kirjassa toteutuu kahden ihmisen 'vuoropuhelu'. Kumpikaan ei keskeytä, ei loukkaa toisensa rytmiä, olemusjärjestystä ja tapaa - se on hiljentyneen kontaktin väline" sanoo Jaakko Syrjä 70-vuotishaastattelussaan. (HS 7.3.1996, Irja Hyvärinen)