Nummela, Janne
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Juha Hämäläinen 2011 / Poesia
Elämäkertatietoa
Janne Nummela (s. 1973) on hausjärveläinen patenttivirkailija ja runoilija. Hänen esikoiskokoelmansa Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli on ensimmäinen suomalainen runoteos, jossa hyödynnetään laajasti Internetin hakukoneita.
Nummela on julkaissut useita kokoelmia, viimeisimmäksi kiitellyn Ensyklopedian (2011) yhdessä Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän kanssa.
Lukukeskus
---
Janne Nummela (s. 1973) on kolme runokokoelmaa julkaissut hausjärveläinen kokeellinen runoilija ja patenttivirkailija. Esikoisrunokokoelma Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (poEsia, 2006) oli ensimmäinen suomalainen runoteos, jossa hyödynnettiin laajasti internetin hakukoneita. Toinen kokoelma frigiditalvi (ntamo, 2008) syntyi yhteistyössä arkkitehti Adalbert Aapolan kanssa. Se on tekijän omin sanoin “kokeilu, jossa ulkoistetaan kokoelman rakennussuunnittelu, toisen näkemä nuoruuden omakuva”. Uusimmassa kokoelmassa Medusareaktorit (ntamo, 2009) suomalainen runous löytää science fictionin. Kysymys on ehkä mytologiapunkista, avaruussatiirista tai eeppisten fragmenttien kyberromantiikasta, kuten runoilija Teemu Manninen on sitä luonnehtinut.
Nummelan ensimmäiset maalaukset syntyivät heinäkuussa 2009. Reilun puolen vuoden aikana syntyi noin 120 teosta ja kehittyi oma orgaaninen kuvallinen ilmaisu. Taidehistoriallisia ja -teknisiä viitepisteitä löytyy ranskalaisesta ja amerikkalaisesta lyyrisestä abstraktista, tasismista, japanilaisesta klassisesta maalaustaiteesta sekä itämaisista paperimarmorointitekniikoista.
(Poesia)
Nummela on julkaissut useita kokoelmia, viimeisimmäksi kiitellyn Ensyklopedian (2011) yhdessä Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän kanssa.
Lukukeskus
---
Janne Nummela (s. 1973) on kolme runokokoelmaa julkaissut hausjärveläinen kokeellinen runoilija ja patenttivirkailija. Esikoisrunokokoelma Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (poEsia, 2006) oli ensimmäinen suomalainen runoteos, jossa hyödynnettiin laajasti internetin hakukoneita. Toinen kokoelma frigiditalvi (ntamo, 2008) syntyi yhteistyössä arkkitehti Adalbert Aapolan kanssa. Se on tekijän omin sanoin “kokeilu, jossa ulkoistetaan kokoelman rakennussuunnittelu, toisen näkemä nuoruuden omakuva”. Uusimmassa kokoelmassa Medusareaktorit (ntamo, 2009) suomalainen runous löytää science fictionin. Kysymys on ehkä mytologiapunkista, avaruussatiirista tai eeppisten fragmenttien kyberromantiikasta, kuten runoilija Teemu Manninen on sitä luonnehtinut.
Nummelan ensimmäiset maalaukset syntyivät heinäkuussa 2009. Reilun puolen vuoden aikana syntyi noin 120 teosta ja kehittyi oma orgaaninen kuvallinen ilmaisu. Taidehistoriallisia ja -teknisiä viitepisteitä löytyy ranskalaisesta ja amerikkalaisesta lyyrisestä abstraktista, tasismista, japanilaisesta klassisesta maalaustaiteesta sekä itämaisista paperimarmorointitekniikoista.
(Poesia)
Tekstinäyte
Pelaamme vinokatolla laivanupotusta/
pilvikellot vaeltavat savupiippuun/
raskaimmat pisarat putoavat laskuvarjoina/
katon lävitse painovoimalaboratorioon/
lampaan teitä kulkevat trapetsit/
valokaari pyövelin kädessä/
pään ympärillä elektrodien hiilet/
pilvikellot vaeltavat savupiippuun/
raskaimmat pisarat putoavat laskuvarjoina/
katon lävitse painovoimalaboratorioon/
lampaan teitä kulkevat trapetsit/
valokaari pyövelin kädessä/
pään ympärillä elektrodien hiilet/
paukkuvat ja uni hehkuu/
Tumma viini virtaa/
stadion täynnä rääkkäystä, pastoreita, siemeniä/
kasteella lainehtivia tyrmättyjä/
minä ulostan käärmeitä jotka liukuvat/
kuin valkoiset kyyhkyt stadiontaivaalle/
kotka etsii olkipaalua ja käärme suunnistaa/
Nevadan Wendoverissa tiellä joka on leveä kuin erämaa/
katoaa kalloon ja oikaisee jäsenensä/
yhden/
Vihkisormuksia käsivarsineen ropisee/
pitkiä laiskoja auringonsäteitä/
kuumana päivänä, sitruunamehu pusertuu silmistäni,/
silmiisi/
vyötiäinen pureksii huuliaan/
ränsistyvät pyramidit pölyävät valkoisella rannalla/
keltaiset matkustajaydinpommit/
siniset päivät, punaiset hiekkadyynit/
Katselemme hautakiviä puusta nurinpäin/
pienlentokone makaa lumessa joka on tuhkaa/
vettä tulvii sillalle/
polvemme osuvat visiiriin, sormet syövät/
vaahterasiirappia taikinakulhosta/
silmiini menee hiekkaa käden kautta/
piiska-antenni lyö ikkunaan: osta, vedä, kosketa,/
uni & valkoinenpallo/
Kaipuun tummanvärinen hullujen maailma
(Teoksesta Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli, poEsia, Kirja kerrallaan ja Nihil Interit 2006)
Tumma viini virtaa/
stadion täynnä rääkkäystä, pastoreita, siemeniä/
kasteella lainehtivia tyrmättyjä/
minä ulostan käärmeitä jotka liukuvat/
kuin valkoiset kyyhkyt stadiontaivaalle/
kotka etsii olkipaalua ja käärme suunnistaa/
Nevadan Wendoverissa tiellä joka on leveä kuin erämaa/
katoaa kalloon ja oikaisee jäsenensä/
yhden/
Vihkisormuksia käsivarsineen ropisee/
pitkiä laiskoja auringonsäteitä/
kuumana päivänä, sitruunamehu pusertuu silmistäni,/
silmiisi/
vyötiäinen pureksii huuliaan/
ränsistyvät pyramidit pölyävät valkoisella rannalla/
keltaiset matkustajaydinpommit/
siniset päivät, punaiset hiekkadyynit/
Katselemme hautakiviä puusta nurinpäin/
pienlentokone makaa lumessa joka on tuhkaa/
vettä tulvii sillalle/
polvemme osuvat visiiriin, sormet syövät/
vaahterasiirappia taikinakulhosta/
silmiini menee hiekkaa käden kautta/
piiska-antenni lyö ikkunaan: osta, vedä, kosketa,/
uni & valkoinenpallo/
Kaipuun tummanvärinen hullujen maailma
(Teoksesta Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli, poEsia, Kirja kerrallaan ja Nihil Interit 2006)
Lähteitä ja viittauksia