Saarwa, Erkki
Elämäkertatietoa
Yo Uudenkaupungin yhteislyseo 1914
Sotakorkeakoulu 1924-26
Jääkärieverstiluutnantti
Mainospäällikkö
Palkinnot:
Nortamo-palkinto
Porin kaupungin kirjapalkinto
Tekstinäyte
- Juattakost kupin kaffet?
Sai se miäs sentä se verra suus auk, ett sanos juavas.
Mummu pist kupi pööräll ja sokerskooli ja kretasnekka hän lykkäs miähe noka all ja kupin täyttö. Ittelles hän ott kanss tipaukse, vaikk oliki jo kerjen juaman pari pannulist yksi enne äijän tulo. Kaffe friskas hänt ain sattel niinkun paremi.
Sai se miäs sentä se verra suus auk, ett sanos juavas.
Mummu pist kupi pööräll ja sokerskooli ja kretasnekka hän lykkäs miähe noka all ja kupin täyttö. Ittelles hän ott kanss tipaukse, vaikk oliki jo kerjen juaman pari pannulist yksi enne äijän tulo. Kaffe friskas hänt ain sattel niinkun paremi.
Ku he siin puhalteliva ja ryyppäsivä kaffettas, nii miäs kyräs nii merkilisest kulmattes alt, ett mummu miälen tul semne ajatus, ett tua miäs ei ol oikkiall asiall. Voi oll vaikk ryävär. Ensi hän vähän peljästys, mutt meinas sitt, ett olkko mikä tahtos. Ei sunka se sentä stä varte reissu ol lähten, ett se hänen tapasis. Hull se sillo olis, jos se vanha ämmä tappama o lähten.
Ku hän siin funteras ja värteras ja kattel stä miäst, nii hän tul siihen päätökse, ete se hull ol, ei se ollu lainka hullu muatonenka. Mummu hivutt ittes toto viäre, ott kaffepannu sankast kii ja kiljatt:
- Ny asi onki semne, ett te sanottakki juur koht, mikä teill o miäless, taikk mnää leiskautan tämän tulikuuman kaffepannu silmillen. Miäs ol kun puust puronu, avel suutas ku ahven, mutt ei saan äänt tleema. Mummu ol ny jo oikke ässäsäs ja kiljas uurestas:
- Jos olett tullu mnuu ryävämä ja tappama, nii sanokka se juur koht.
Miähell rupes klaarantuma, ett mummu ol kamala erhetykse vallas ja ett hänell voi käör vallan kalppiaste, jos hän saa tuan kuuman kaffepannu silmilles. Lopuks hän siin sitt sai änkätyks:
- Älkkä hyvä ihmine semssi luulkko. En mnää mikkä ryävär ol. Siula isänt mnää olen tualt Haarlahren kyläst.
Mummu ei ollu viäläkä oikke viss ja sentähre hän taas kiljatt:
- Pahustakost te siin sitt istutt kun pistett pukk puhumatt ja pukattamatt?
Ny miäs vet jo suus marehe ja sanos:
- Istukka ny vaa kaikess raohass, en mnää tänn pahantekkon tullu ol. Istusin tosa vaa ja harmittelin, ku mnull o viinpott tuall kärryn peräll ja olisi miälelän tehn piänen punsi, mutt en oikken kehran kyssy jos semnen passa, kun te olett noi vanh ihmine.
Taevas rupes selkkentymä ja asi kanss. Mummu kihers jo ja sanos:
- Puhelle asia klaarantuva. Olsitt koht sanon.
Isänt hak pottus ja jäi ilmpitto oikke yässeks, kosk markkina oliva vast seoravan päevän.
Aamuste hän rupes sitt säälimä ittiäs poispäi ja mummu keitt aamukaffet ja sulass sovinoss he tyhjensivä koko pannu ennenku isänt markkinoill läks. Lähtesäs isänt viäl naoro:
- Olett te vaa aika muar. Vaikk luulittakki mnuu ryäväriks, nii mnää meist kahrest taisi enimä henkkiän peljät, kun te kaffepann käress mnuull herittelitt.
Mummu hihittell hamppattomall suullas ja sanos:
- Juu, kyll täsä vaa semne flikk o, ett ain mnää sentän yhre ryävärin korvena viäl vanhanakki.
(Ote pakinasta Mummu ja ryävär; Tuulmyllytte suhinoi 1956)
Ku hän siin funteras ja värteras ja kattel stä miäst, nii hän tul siihen päätökse, ete se hull ol, ei se ollu lainka hullu muatonenka. Mummu hivutt ittes toto viäre, ott kaffepannu sankast kii ja kiljatt:
- Ny asi onki semne, ett te sanottakki juur koht, mikä teill o miäless, taikk mnää leiskautan tämän tulikuuman kaffepannu silmillen. Miäs ol kun puust puronu, avel suutas ku ahven, mutt ei saan äänt tleema. Mummu ol ny jo oikke ässäsäs ja kiljas uurestas:
- Jos olett tullu mnuu ryävämä ja tappama, nii sanokka se juur koht.
Miähell rupes klaarantuma, ett mummu ol kamala erhetykse vallas ja ett hänell voi käör vallan kalppiaste, jos hän saa tuan kuuman kaffepannu silmilles. Lopuks hän siin sitt sai änkätyks:
- Älkkä hyvä ihmine semssi luulkko. En mnää mikkä ryävär ol. Siula isänt mnää olen tualt Haarlahren kyläst.
Mummu ei ollu viäläkä oikke viss ja sentähre hän taas kiljatt:
- Pahustakost te siin sitt istutt kun pistett pukk puhumatt ja pukattamatt?
Ny miäs vet jo suus marehe ja sanos:
- Istukka ny vaa kaikess raohass, en mnää tänn pahantekkon tullu ol. Istusin tosa vaa ja harmittelin, ku mnull o viinpott tuall kärryn peräll ja olisi miälelän tehn piänen punsi, mutt en oikken kehran kyssy jos semnen passa, kun te olett noi vanh ihmine.
Taevas rupes selkkentymä ja asi kanss. Mummu kihers jo ja sanos:
- Puhelle asia klaarantuva. Olsitt koht sanon.
Isänt hak pottus ja jäi ilmpitto oikke yässeks, kosk markkina oliva vast seoravan päevän.
Aamuste hän rupes sitt säälimä ittiäs poispäi ja mummu keitt aamukaffet ja sulass sovinoss he tyhjensivä koko pannu ennenku isänt markkinoill läks. Lähtesäs isänt viäl naoro:
- Olett te vaa aika muar. Vaikk luulittakki mnuu ryäväriks, nii mnää meist kahrest taisi enimä henkkiän peljät, kun te kaffepann käress mnuull herittelitt.
Mummu hihittell hamppattomall suullas ja sanos:
- Juu, kyll täsä vaa semne flikk o, ett ain mnää sentän yhre ryävärin korvena viäl vanhanakki.
(Ote pakinasta Mummu ja ryävär; Tuulmyllytte suhinoi 1956)