Tuulari, Jyrki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

”Voihan se niinkin olla, mutta entä jos…” Tämän ihmettelyn kautta syntyy kaunokirjallisuus.

Elämäkertatietoa

Jyrki Tuulari on syntynyt Lapualla 6.5.1959. Hänen opiskelupaikkojaan ovat olleet: Jyväskylän yliopisto, Kognitiivisen psykoterapian yhdistys/Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1985 ja ylemmän erityistason kognitiiviseksi psykoterapeutiksi vuonna 2007.

Jyrki Tuulari kuuluu Pohjanmaan kirjailijoihin, Kyösti Vilkuna -seuraan ja Suomen maakuntakirjailijoihin. Hän on ollut Vaasan läänin kirjallisuuden ohjaava läänintaiteilija vuosina 1993-1996. Hän on saanut Mika Waltari -palkinnon vuonna 1987.

Hänen harrastuksiinsa kuuluu bluesin ja irlantilaisen kansanmusiikin soitto ja laulu.

Kirjailijantyöstä

"Kirjoittaminen alkoi runoista, kuten niin monilla muillakin, kunnes taittui proosaan ja draamaan. Jos vähänkään kirjoittamisessani onnistun, kaikuu teosteni kautta totuus, hyvyys, kauneus ja vapaus."

Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…

"Lempikirjat juuri nyt: ”Sadan vuoden yksinäisyys”, ”Täällä Pohjantähden alla”. Elämäni tässä vaiheessa suosikkielokuvaksi siivilöityy ”The Snatch”.
Tärkein on perhe."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

- vino kasa kirja-arvosteluja eri lehdissä vuosina 1979-1996….
- Soitinrunoja, 1988 YLE Pohjanmaa
- Turha joukko, nuortenkuunnelma 1991 YLE
- Pöytäkuusitarina, lastenkuunnelma 1995 YLE Pohjanmaa
- Deadline, näytelmä 1996 Vaasan ylioppilasteatteri
- Kynän kääntöpiiri (toim.), Pohjanmaan kirjailijoitten antologia 1996
- Kirjoittajan opus – proosasta ja draamasta 1996, Pohjanmaan taidetoimikunta
- Naisten kesken, miesten kesken, dramatisointi Esa Sariolan romaanista 1996
- Runon vuoksi, antologia 1997
- Suvi Kinoksen seitsemän enoa, dramatisointi Jukka Parkkisen romaanista 1997
- Usko, toivo ja seksi, kuunnelma 1997, Radio Vaasa
- Sinbad, näytelmä 1998 Vaasan ylioppilasteatteri
- Muistinsa menettäneen muistelmat, näytelmä Erik Satien tekstien pohjalta 1998 Vaasan kaupunginteatteri
- Provinssirock –ihmisten juhla (toim.), historiikki 2000 Rytmi-instituutti
- Sanojen kudos, antologia 2001 Pohjanmaan taidetoimikunta
- Pohjanmaan helmi, näytelmädramatisointi 2001 Alajärven harrastajateatteri
- Kerhon kingit, nuorten näytelmä 2001 Karstulan nuorisoteatteri
- Tipitii, musiikkinäytelmä 2002 Ähtärin harrastajateatteri
- Komiaa ja kätevää, kaksi pienoisnäytelmää 2003 Ylistaron Wanhalla markilla
- Ilta Runebergin kanssa, pienoisnäytelmä 2004 Ylistaron Wanhalla markilla
- Luihin ja ytimiin, käännös 2004 Natalie Goldbergin teoksesta yhdessä Niina Hakalahden kanssa. Kansanvalistusseura.
- Hankaniemen sota, pienoisnäytelmä Suomen sodasta 2005 Ähtärin harrastajateatteri
- Lukeva mieli. Tekstin arkkitehtuuria etsimässä, käännös 2006 Natalie Goldbergin teoksesta yhdessä Niina Hakalahden kanssa. Kansanvalistusseura.
- Tervaa vai ei, näytelmä 2006 Kuortaneen kesäteatteri
- Avaa tunnelukkosi, käännös Jeffrey Youngin ja Janet Kloskon teoksesta 2007. Kansanvalistusseura.
- Heikki ja Armi, näytelmä 2007 Kuortaneen kesäteatteri
- Skeematerapia, käännös 2008 Jeffrey Youngin, Janet Kloskon ja Marjorie Weishaarin teoksesta. Edita.
- Sururaita, riemukaari, näytelmä 2008 Ähtärin harrastajateatteri
- Tervanauru, näytelmä 2009 Kuortaneen kesäteatteri

Tekstinäyte

Valkoiset repivät naisilta vaatteita jotta olisivat voineet olla varmoja sukupuolesta, siis että naisia ovat ryssän toppahousuissa ja naiset jätettiin kasoihin rinnat paljaina ja jotkut ilman housujakin. Kalevankankaan parakeille ei riittänyt kuin paisataa naista vangeiksi kun kaikki muut lahdattiin heti kun oli varmistettu sukupuoli. Minä sanoin että ei kovin tasa-arvoiselta kuulosta. Ina katsoi minua hetken ja sanoi sitten että hänen isoäitinsä sentään jäi henkiin kuin ihmeen kautta ja hänet tuomittiin valtiopetoksesta viisitoista vuotiaana vankileirille, jolla hän sitten muutamaa viikkoa myöhemmin kuoli. Kysyin kuinka hän tästä oli selvillä. Ina sanoi että joitakin kirjeitä on säilynyt ja ne ovat syy miksi hän aiheesta alun perin kiinnostui. Minä että mitä niissä kirjeissä sitten oikein on. Ina huokaisi ja sanoi että huhtikuussa kahdeksantoista tuli kymmenentuhatta saksalaista sotilasta valkoisten avuksi Helsinkiin ja silloin alkoi säännönmukainen naisten surmaaminen eli saksalaiset ampuivat kaikki naissotilaat jotka jäivät kiinni. Vesilinnan elikkä nykyisen Linnanmäen kallioilla olivat viimeiset punaisten paikat, vihonviimeisinä naisten väijyt. Siellä isoäiti kirjoitti muistiin sen mitä näki. Huhtikuun lopussa punaiset, se joukko mitä enää oli jäljellä, alkoivat vaeltaa kohti Hämeenlinnaa ja Lahtea ja sen joukon mukana myös isoäiti. Joukko jakaantui ryhmiin ja Inan isoäiti oli kuudenkymmenen naisen ryhmässä, joka eteni kohti itää ja taisteli niin että sakemannit kokivat tappioita, kunnes ensimmäisenä toukokuun päivänä viidentoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä olleita naisia ammuttiin ainakin neljäkymmentä, ja kuolleilla oli kaikilla housut, paitsi niillä jotka oli jo riisuttu. Minä kysyin kuoliko Inan isoäiti silloin, johon Ina että kuinka olisi voinut, koska kerran maanpetoksesta tuomittiin ja kuuntelinko minä ollenkaan. Minä sanoin että järkytys on suurempi kuin ymmärrys ja voisiko Ina jatkaa isoäitinsä kohtalon kertomista. Ina sanoi että isoäiti oli nopeasti pukenut hameen päälleen ja kätkenyt pienen japanilaisen aseensa ja palastunut. Isoäiti oli nähnyt naapurintytön alastomaksi riisuttuna ja puuhun sidottuna ja siihen ammuttuna ja tämä näky oli sekoittanut isoäidin tajunnan ja isoäiti, silloin viidentoista ikäinen tyttö, oli alkanut puhua sekavia ja kävellyt ympyrää kunnes oli korjattu talteen. Kun oli huomattu, että hän on raskaana, hänet oli viety niasten parakkiin, vaikka joku valkoinen oli kironnut että ampua pitäisi hullu punikkihuora, agitaattoien synnyttäjä rääväsuu. Vankileirillä Inan äiti oli syntynyt pahaisena keskosena ja lapsi oli saatu leiriltä pois salaisen pelastusverkon avulla. Lapsen mukana kulkeutui muistikirja, johon synnytystä edeltävänä päivänä oli kirjoitettu:
"Täällä ei anneta vettä. Eilen Kaarlo kurkotti miesten parakin ikkunasta räystäsvettä, jota tippui hiljalleen, ja Kaarlo ammuttiin siihen kuin harakka. Ruokaakaan ei saa. Me olemme syöneet koivuihin puhjenneita lehtiä niin että kaikki leirin sisäpuolella olevat puut ovat alastomia kuin syksyllä, vaikka muualla puut ovat keväisen vihreät. Taudit niittävät ihmisiä. Minulla on polttoja." Ja seuraavana päivänä: "Minulla on tyttö, oma tyttö! Mutta se on niin pieni, että en tiedä elääkö se iltaan."

(Pyydys, s. 80-81)