Kuitunen, Albin

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Elämäkertatietoa

Albin Kuitunen on valtionrautateiden palveluksessa elämäntyönsä tehnyt kirjailija. Hän sai toisen palkinnon VR Kirjallinen yhdistys ry:n ensimmäisessä novellikilpailussa vuonna 1959. Kuitusen kaksi kirjaa kertovat rautatieläisten ja ratatyömiesten elämästä yksityiskohtaisesti ja lähes dokumentaarisesti.

Kirjailijana Kuitunen on itseoppinut. Hänen valttinsa on fiktion pohjaaminen nähtyyn ja koettuun, elämän rukiinen ja välillä pettuinen maku. Kuitusen tekstissä on runsaasti todellisuuspohjaista ainesta. Tapahtumat, tapahtumapaikat ja asenteet hän piirtää luotettavasti ja usein niin tarkasti, että faktan ja fiktion raja madaltuu.

Kuitusen teosten tapaista työläiskirjallisuutta ilmestyi paljonkin 1900-luvun alkupuolella. Edeltäjiensä tapaan Kuitunen korostaa luokkaeroja ja yhteiskunnan epäkohtia. Köyhien kurjat olot ja huono kohtelu tulevat esille hänenkin teoksissaan, mutta niistä puuttuu työläisten ihannointi. Kuitunen keventää tulipunaista sanomaansa huumorilla, ironialla ja tekstiin sirotelluilla kansanomaisilla sutkauksilla ja lauluteksteillä, mutta tosioloinen työläiskuvaus on kirjoissa pääasia.

Ne kiiltävät kiskot kertoo punaorvon vaiheista, joiden taustana on luokkavihan riivaama Kouvola, sitten työn mukana tulevat tutuksi Kintaus, Elisenvaara ja Viipuri. Kommunistilla ei 1930-luvun pulavuosina ole helppoa, mutta tukea saa aina omaisilta ja ystäviltä. Romaanissa kuvataan myös perheen perustamisesta ja sodan päättymisestä.

Kirjassa Näin kertoilee Rata-Veetu on päällimmäisenä aiheena 1800-luvun ja 1900-luvun alkukymmenien ratatyö. Työtä tehdään myös Keski-Suomessa. Kirjassa on valokuvia työläisistä, asemarakennuksista, rataverkon laajenemisesta ja vanhoista aikatauluista. Mukana on myös valokuva Jyväskylän aseman vihkiäisistä. Menneet ajat ovat teoksissa värikkäitä, vaikka kuvat ovatkin mustavalkoisia.

Katriina Kajannes

Tekstinäyte

Julma oli silloin veli veljeänsä, Suomen kansa itseänsä kohtaan, mutta nythän on toki toisin. Nyt lyödään rauhankättä ja kamppaillaan parlamentin palkeilla. Nyt saa jo työmieskin reilusti sanansa sanoa ja sitä kuullaan. Nyt riittää maallemme yksi sotaväki, ei tarvita suojeluskuntia kansaa kahtia jakamaan. Nyt saavat jo seisoa kiviset muistomerkit työläisten sankarihautojen yllä.
”Vakaumuksensa puolesta…”, näin noissa kivipaasien kyljissä sanotaan. Mutta mitä sitten tahtoo tuo ”Vakaumus” sanoa? Ja sanoohan se paljon paljon!
Ihmisarvo, oikeus ja leipä! Synnyinmaamme rantamille onnellisempi kansa! Sen se tahtoo sanoa. Sellainen on köyhän kansan vakaumuksen selitys.
[Ne kiiltävät kiskot, s. 176]