Gottlund, Carl Axel
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Museovirasto
Elämäkertatietoa
Carl Axel Gottlund
s. 24.2.1796 Ruotsinpyhtäällä
k. 20.4.1875 Helsingissä
Carl Axel Gottlund oli 1800-luvun puolivälin johtavia suomalaisuuden pioneereja, lehtimies, kansanperinteen kerääjä ja suomen kielen lehtori. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat romanttinen käsitys suomalaisten mytologisesta kulta-ajasta sekä varhaisempi valistusajattelu. Suomen kielen kehittämisessä Gottlund kannatti savolaismurteita. Gottlundin pääteoksena voidaan pitää kahdessa osassa vuosina 1828‒1832 ilmestynyttä runoeeposta Otava, jota kritisoitiin savolaismurteisuutensa vuoksi. Viimeistään Kalevalan ilmestyminen vuonna 1835 syrjäytti Otavan siltä kansallisen merkkiteoksen paikalta, jollaiseksi Gottlund oli sitä suunnitellut.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Carl Axel Gottlund (s.1796 Ruotsinpyhtäällä, k. 1875 Helsingissä) on Juvan historian tunnetuin hahmo. Kansanrunouden kerääjänä, suomen kirjakielen kehittäjänä ja kiistelyä herättäneenä kirjoittajana hän on jättänyt jälkensä Suomen kulttuurihistoriaan. Norjan ja Ruotsin rajaseudulla hänet muistetaan yhä vielä 'metsäsuomalaisten apostolina'.
Nimenomaan nuori Gottlund liittyy Juvaan. Hänen isänsä Matthias Gottlund siirtyi Juvan kirkkoherraksi vuonna 1805. Vilkas ja tiedonhaluinen poika sai opiskella ensin Porvoon lukiossa, sitten Turun akatemiassa ja Upsalan yliopistossa. Turussa Gottlund sai romantiikan mukana palavan innon kansanrunouden keruuseen. Hän imuroi Juvalta ja sen lähiseuduilla runoja ja muuta kansanperinnettä niin tehokkaasti, että myöhemmät kerääjät jättivät seudun väliin.
Gottlund heitti eräässä kirja-arvostelussaan esille ajatuksen kansalliseepoksen kokoamisesta kerätyistä runoista. Tämän ajatuksen toteutti sittemmin Elias Lönnrot. Tuloksena oli Kalevala. Suomi oli 1800-luvun alkupuolella hakemassa hahmoaan kielenä. Gottlund kannatti kiivaasti sen kehittämistä itämurteiden ja nimenomaan Juvan murteen pohjalta. Hänen äidinkielensä oli luonnollisesti ruotsi, suomeen hän tutustui kunnolla vasta Juvalla.
Gottlundin suomen pohjana on puhuttu murre, vieraana pitämänsä konsonantit kuten g:n ja d:n hän olisi jättänyt käyttämättä. Gottlund ehti kuitenkin rikastuttaa kieltä uudissanoilla. Hänen käsialaansa ovat mm. huutokauppa, kansalainen, opisto, kirjasto, papisto, puistikko ja rahasto. Unhoon jäivät erkaus (poikkeus), lukisto (lukio), vaikuttamus (syy, motiivi) ja oppiva (opiskelija).
Upsalassa opiskellessaan Gottlund teki vuosina 1817 ja 1821-22 matkan Ruotsin ja Norjan ns. suomalaismetsiin (Finnskogar). Hän keräsi arvokasta tietoa sinne 1500- ja 1600-luvulla muuttaneiden suomalaisten vaiheista. Muuttajat olivat lähinnä Savosta. Näillä matkoillaan Gottlund piti päiväkirjaa, johon hän kaiken muun ohella kirjasi omatekoisella salakirjoituksella seikkailunsa tyttöjen kanssa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi nämä päiväkirjat suomeksi vuosina 1985 ja 1986.
Gottlundin pääteos on kolmiosainen Otawa eli Suomalaisia huvituksia. Sitä voisi luonnehtia kirjallis-taiteelliseksi kokoomateokseksi tai väitöskirjan alkumuodoksi.
Gottlund pyrki kaikin tavoin kohentamaan metsäsuomalaisten oloja. Näiden sukujen jälkeläiset ovat pystyttäneent hänelle muistokiven Juvan kirkkopuistoon. Gottlundin muistoa vaalitaan edelleen suomalaismetsissä Norjan ja Ruotsin rajaseudulla.
Voisi sanoa, että Gottlund oli aikakautensa toisinajattelija. Hän palasi perheineen Suomeen vuonna 1834 ja asui aluksi Kuopiossa. 1839 hän pääsi Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoriksi. Professuuriin hän ei kolmesta yrityksestä huolimatta yltänyt. Tämä katkeroitti hänen kiivasta luonnettaan lehtipolemiikin ja monien oikeusjuttujen ohella. (www.juva.fi)
s. 24.2.1796 Ruotsinpyhtäällä
k. 20.4.1875 Helsingissä
Carl Axel Gottlund oli 1800-luvun puolivälin johtavia suomalaisuuden pioneereja, lehtimies, kansanperinteen kerääjä ja suomen kielen lehtori. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat romanttinen käsitys suomalaisten mytologisesta kulta-ajasta sekä varhaisempi valistusajattelu. Suomen kielen kehittämisessä Gottlund kannatti savolaismurteita. Gottlundin pääteoksena voidaan pitää kahdessa osassa vuosina 1828‒1832 ilmestynyttä runoeeposta Otava, jota kritisoitiin savolaismurteisuutensa vuoksi. Viimeistään Kalevalan ilmestyminen vuonna 1835 syrjäytti Otavan siltä kansallisen merkkiteoksen paikalta, jollaiseksi Gottlund oli sitä suunnitellut.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Carl Axel Gottlund (s.1796 Ruotsinpyhtäällä, k. 1875 Helsingissä) on Juvan historian tunnetuin hahmo. Kansanrunouden kerääjänä, suomen kirjakielen kehittäjänä ja kiistelyä herättäneenä kirjoittajana hän on jättänyt jälkensä Suomen kulttuurihistoriaan. Norjan ja Ruotsin rajaseudulla hänet muistetaan yhä vielä 'metsäsuomalaisten apostolina'.
Nimenomaan nuori Gottlund liittyy Juvaan. Hänen isänsä Matthias Gottlund siirtyi Juvan kirkkoherraksi vuonna 1805. Vilkas ja tiedonhaluinen poika sai opiskella ensin Porvoon lukiossa, sitten Turun akatemiassa ja Upsalan yliopistossa. Turussa Gottlund sai romantiikan mukana palavan innon kansanrunouden keruuseen. Hän imuroi Juvalta ja sen lähiseuduilla runoja ja muuta kansanperinnettä niin tehokkaasti, että myöhemmät kerääjät jättivät seudun väliin.
Gottlund heitti eräässä kirja-arvostelussaan esille ajatuksen kansalliseepoksen kokoamisesta kerätyistä runoista. Tämän ajatuksen toteutti sittemmin Elias Lönnrot. Tuloksena oli Kalevala. Suomi oli 1800-luvun alkupuolella hakemassa hahmoaan kielenä. Gottlund kannatti kiivaasti sen kehittämistä itämurteiden ja nimenomaan Juvan murteen pohjalta. Hänen äidinkielensä oli luonnollisesti ruotsi, suomeen hän tutustui kunnolla vasta Juvalla.
Gottlundin suomen pohjana on puhuttu murre, vieraana pitämänsä konsonantit kuten g:n ja d:n hän olisi jättänyt käyttämättä. Gottlund ehti kuitenkin rikastuttaa kieltä uudissanoilla. Hänen käsialaansa ovat mm. huutokauppa, kansalainen, opisto, kirjasto, papisto, puistikko ja rahasto. Unhoon jäivät erkaus (poikkeus), lukisto (lukio), vaikuttamus (syy, motiivi) ja oppiva (opiskelija).
Upsalassa opiskellessaan Gottlund teki vuosina 1817 ja 1821-22 matkan Ruotsin ja Norjan ns. suomalaismetsiin (Finnskogar). Hän keräsi arvokasta tietoa sinne 1500- ja 1600-luvulla muuttaneiden suomalaisten vaiheista. Muuttajat olivat lähinnä Savosta. Näillä matkoillaan Gottlund piti päiväkirjaa, johon hän kaiken muun ohella kirjasi omatekoisella salakirjoituksella seikkailunsa tyttöjen kanssa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi nämä päiväkirjat suomeksi vuosina 1985 ja 1986.
Gottlundin pääteos on kolmiosainen Otawa eli Suomalaisia huvituksia. Sitä voisi luonnehtia kirjallis-taiteelliseksi kokoomateokseksi tai väitöskirjan alkumuodoksi.
Gottlund pyrki kaikin tavoin kohentamaan metsäsuomalaisten oloja. Näiden sukujen jälkeläiset ovat pystyttäneent hänelle muistokiven Juvan kirkkopuistoon. Gottlundin muistoa vaalitaan edelleen suomalaismetsissä Norjan ja Ruotsin rajaseudulla.
Voisi sanoa, että Gottlund oli aikakautensa toisinajattelija. Hän palasi perheineen Suomeen vuonna 1834 ja asui aluksi Kuopiossa. 1839 hän pääsi Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoriksi. Professuuriin hän ei kolmesta yrityksestä huolimatta yltänyt. Tämä katkeroitti hänen kiivasta luonnettaan lehtipolemiikin ja monien oikeusjuttujen ohella. (www.juva.fi)