Kuivalainen, Vellamo

Syntynyt Karjalan Kannaksen Metsäpirtissä, käynyt Vuokselan Hirvisaaren kansakoulua 1939, jatkokurssit 1940 Töysässä. Evakkona tullut Suomeen.

Asunut Ilomantsin Tokrajärven kylässä vuodesta 1945.

Sekatyöläinen, liikeapulainen, talon emäntä

Elämä metsänpeitossa sopii minulle, joka en ole mistään kotoisin. Kokemukset Karjalan Kannaksella ja evakkoaikana nuoruudenkynnyksellä ovat selkiytyneet voimavaraksi kirjoittamiselleni, estäneet kehittymisen nurkkakuntaiseksi. Kiitos ihmisille Hämeessä, Pohjanmaalla, Pohjois-Satakunnassa!

Runoilu, pakinointi, proosankirjoittaminen yllyttävät kirjoitustöihin koulutuksen vähäisyydestä, iästä, omakotitalossa yksineläjän pakollisista töistä ym. huolimatta.
Tarvitsen kritiikkiä, negatiivistakin, voidakseni teroittaa kynän viisammaksi.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

-Asemalaiturilla minusta pusertui kaikki. Omaehtoisen Kulttuuritoiminnan Liitto 1976
-Kuunpesijä: Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1981
-Kirkukaa keltaiset terälehdet: runoantologia. (Toim. Eeva Tikka, Kerttu Parvinen ja Sirkka Riite) Ukri 1981

-Perillä etsiessään: runoantologia. (Toim. Ilona Karjalainen ym.) Ukri 1985
-Saisipa sanani siivet: kansa runoili Kalevalan juhlavuonna 1985. Opintotoiminnan keskusliitto 1985
-Leivoslaatikko Titanicin kannella: säkeitä rauhasta. (Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo) Nuorten keskus: Lasten keskus 1985
-Kitisen kontio. Karisto 1989
-Kätke kämmeneesi. Ilomantsin Kalevalaiset Naiset 2003
-Se minkä jaksat kantaa: karjalaisten naisten ja miesten elämäkertoja. (Toim. Minna Kilkki) SKS 2004

Tekstinäyte

Kipeänkirpeän pakkasyön jälkeen
tähän maisemaan valkenee aamu.
Vanhan talon yläpuolella taivaan kirkkain tähti,
takana taajaman valojen kajastus,
kuu ja radioaseman vilkku loistavat.
Pihamaalla laulukoivu
on kääriytynyt kuuraan,
latva kumartaa päin taloa,

varvut odottavat kevään vihreää.

Tässä maisemassa minä riipun
päivän ja yön, menneen ja tulevan,
katoavan ja ikuisesti pysyvän rajamailla
luojani henkikirjoihin merkittynä.

Valkenevassa päivässä minä näen:
Uskollisena tämä isänmaan kolkka kasvattaa
puuntaimet kauniiksi, viljan raivaajiensa pelloille,
kantaa kamarallaan suot, järvet
ja voimansa antaneen käännetyn virran juoksun.

[Teen laulustani toivonsillan. Otava 1980, s. 30]