Vuorinen, Harri

Teoksissaan Vuorinen kuvaa evakoiden sisäistä historiaa ja vähemmistö- ja valtakulttuurien välisiä ristiriitoja. Sopeutuminen uusille asuinsijoille ei ollut kaikille helppoa, ja erityisen vaikeaa se oli ortodoksista uskoa tunnustaville, karjalan kieltä puhuville rajakarjalaisille. He saivat kokea suorastaan rasistisia asenteita.

Arvostelijat ovat kuvanneet Vuorisen tekstiä monitasoiseksi ja moniselitteiseksi. Se on ”kuin erämaa, josta jatkuvasti löytyy uusia polkuja ja näitä kuljettaessa uusia maisemia”. (Keijo Voudinmäki, Nuori Karjala -lehti). Vuorista on kiitetty myös kerronnan rytmistä, joka on parhaimmillaan kuin runoa. Vahvimmillaan Vuorinen on kuvatessaan Lapin luontoa ja retkeilyä.

Pääteoksenaan Vuorinen pitää romaania Kivi mahassa. Se ”kertoo pitkän lapinvaelluksen puitteissa sodanjälkeisten nuorten – ennen muuta rajakarjalaisen Alvin – vaikeasta kasvusta ja sopeutumisesta 50-luvun suomalaiseen yhteisöön. Samalla se on eroottinen trilleri, jossa perinteinen kolmiodraama kasvaa kohti ratkaisua”

Kirjojen lisäksi Vuorinen on tehnyt matkakertomuksia lappeenrantalaisiin ja Mikkelin sanomalehtiin sekä pari luontoaiheista juttua Luonto-lehteen ja evakkojuttuja Nuori Karjala –lehteen.