Tuomela, Viljo
Tekstinäyte
Maa laihoja, kukkia kasvattaa,
ja kunnailla kukkuvat käet.
Miten kiehtovan kaunis on Suomenmaa
nyt vasta sen oikein sä näet!
Sun silmäsi seestyy kuin siintävät veet,
yli maan suven valkeus väikkyy.
Ovat huolesi kauaksi kaionneet
ja mielesi lämminnä läikkyy.
Suvi sulle laulaa ja hymyää,
käyt kultaisten muistojen maita.
Suven suuresta onnesta ilman jää
ei nyt edes – rannan raita!
Käyt peltosi piennarta, kylväjämies
ja katselet kättesi alaa.
On otsasi kirkas ja katseesi lies
ilon hiljaisen hehkua palaa.
[Valittuja runoja. Juuka-seura 1982, s. 27]
ja kunnailla kukkuvat käet.
Miten kiehtovan kaunis on Suomenmaa
nyt vasta sen oikein sä näet!
Sun silmäsi seestyy kuin siintävät veet,
yli maan suven valkeus väikkyy.
Ovat huolesi kauaksi kaionneet
ja mielesi lämminnä läikkyy.
Suvi sulle laulaa ja hymyää,
käyt kultaisten muistojen maita.
Suven suuresta onnesta ilman jää
ei nyt edes – rannan raita!
Käyt peltosi piennarta, kylväjämies
ja katselet kättesi alaa.
On otsasi kirkas ja katseesi lies
ilon hiljaisen hehkua palaa.
[Valittuja runoja. Juuka-seura 1982, s. 27]