Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 1.

Marcel Proustin lukijan kannalta muutenkin vaativan sarjan lukemista suomeksi vaikeuttaa sarjan osien vitkallinen ilmestyminen vuosien väliajoin ja toisaalta se, että jokaisella osalla on tähän asti ollut eri suomentaja. Yhtenäistä viritystä ei synny, ja uuden osan vuoksi on pakko lähes kerrata ainakin edellinen osa päästäkseen kunnolla "sisään". Tässä kolmannessa osassa kertoja on lapsuudestaan kypsynyt nuorukaisiän ongelmiin, uratavoitteisiin ja rakkauteen, mutta ihailtavinta on edelleenkin se moniviritteisyys, jolla kertoja välittää esim. joidenkin perhekutsujen koko rekisterin pahimmista latteuksista vieraiden sanattomimpiinkin mielenliikkeisiin, epookin henkeen, päivän puheenaiheisiin ja koko aikakauden erilaisiin henkisiin tasoihin. Tuntuu siltä, että yhtä vaikeaa kun on ujuttautua pitkin väliajoin Proustin sarjan yleisviritykseen, siitä on myös taas osan lopussa irtautua.