Kampela

Kaikki alkaa kalakeitosta: kertojan vaimo on varma, että sen elähdyttävä voima aikaansaa sängyssä pojan. Kalalla, kampelalla, on merkittävä osa tässä kiihdyttävän monikerroksisessa, ilkikurisessa ja surullisessa romaanissa. Juuri kampela on auttanut miessukua ja joutuu nyt eräällä kirjan tasolla syytetyksi sovinistisesta kulttuurista. Grassin kerronnan edessä voi vain antautua, vaikka hän hyppeleekin kertojan oikeudella aikakaudesta toiseen, naisesta toiseen. Sillä kaikki kertojan naiset ovat ruoanlaittajia ja historian muovaajia, kulttuurin kantajia kivikaudesta nykyaikaan, kolmirintaisesta Auasta naisen aseman puolesta kamppailevaan Ilsebilliin. Grassin sadut eivät tosin pääty koskaan: niinpä kampela tulee lopussa rannalle naisen kutsumana ja neuvojana. Sen edustama historia tunnistuu Grassin mukaan kuitenkin sisällyksettömäksi, väkivaltaiseksi ja suureksi epäonnistumiseksi. Mustaa huumoria, satiiria, ivaa ja huikaisevia rinnastuksia ei lukuelämyksestä tule puuttumaan. Ei myöskään rikasta kieltä, runollisia rakkaudensanoja, naiselle ja keitoille: monen odysseian verran ajateltavaa.