Adamin ylösnousemus

Kaniuk on v. 1930 syntynyt israelilaiskirjailija, maassa syntynyt, mutta myös muualla laajalti matkustellut, asunut ja opiskellut. Rakenteeltaan pirstotussa ja moniulotteisessa teoksessaan vuodelta 1969 hän käyttelee niin monia symboleja ja sekoittaa realismiinsa niin runsaasti surrealistisia piirteitä, että teoksen yksioikoinen selostaminen, tulkitsemisesta puhumattakaan, käy mahdottomaksi, ja tunnetun myyttikriitikon Anna Friedin jälkisana on tuiki tarpeen, sikäli kuin sekään tottumattomalle lukijalle täysin avautuu. Tapahtumat sijoittuvat amerikkalaisen hyväntekijän aavikolle perustamaan Instituuttiin, mielisairaalaan, jonka vaikeasti mieleltään pirstoutuneet potilaat ovat keskitysleirikokemustensa vammauttamia. Siellä kaksihahmoinen päähenkilö auttaessaan syvästi häiriintynyttä lasta paranee asteittain itsekin tuntiessaan eräänlaisen rinnastussuhteen molempien kokeman koirasymboliikan kautta. Sävy teoksessa on rajun groteski, tekijän verratessa mielisairaalaa itseensä Israelin valtioon hän sekä ruoskii, analysoi että tuntee syvää yhteyttä maahan, jonka joukoissa hän on taistellutkin. Yhdellä lukemalla tämä teos ei avaudu, mutta kiinnostavaa ja antoisaa sen tutkiminen on.