Valkoinen kirja
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
12 / 1970
Teosarvio
Kohout, Pavel. Valkoinen kirja asiassa Adam Jurácek...
Ei liene vaikeata arvata, että Kohoutin satiiri käsittelee Tšekkoslovakian viimeaikaisia poliittisia vaiheita. Tyyli on sujuva, ja teoksen juoni banaalisuudestaan huolimatta mukaansa tempaava - kysymys on miehestä, joka oppii kumoamaan painovoiman, mutta jonka yhteiskunta sitten pakottaa »normaaliksi» jälleen, ensin tuomitsemalla ja sitten aivopesemällä hänet.
Kuitenkin kirjan läpi kuuItaa kiusaavan selvästi Kohoutin turhautuneisuus, ja satiirin ainekset on otettu Tšekkoslovakian poliittisesta historiasta ajoilta 1945-70 niin herttaisessa sekamelskassa,
että loppujen lopuksi on vaikeata sanoa, mitä kirjailija haluaa selittää. Näin kirja alkaa kääntyä Kohoutia itseään vastaan, varsinkin kun alussa jäntevä ote lipsahtaa loppupuolella suoranaisiin tyhjänpäiväisyyksiin.
Sitä paitsi pelkään, että tuntematta hyvin Tšekkoslovakian poliittista historiaa suuri osa kirjan huulista menee hukkaan tai ne käsitetään stereotyyppisen mustavalkoisesti ja silloin nähdäkseni väärin. Tämä ei missään tapauksessa ole Kohoutin parhaita tekstejä. Keijo Kylävaaran käännös pelastaa paljon.
Ei liene vaikeata arvata, että Kohoutin satiiri käsittelee Tšekkoslovakian viimeaikaisia poliittisia vaiheita. Tyyli on sujuva, ja teoksen juoni banaalisuudestaan huolimatta mukaansa tempaava - kysymys on miehestä, joka oppii kumoamaan painovoiman, mutta jonka yhteiskunta sitten pakottaa »normaaliksi» jälleen, ensin tuomitsemalla ja sitten aivopesemällä hänet.
Kuitenkin kirjan läpi kuuItaa kiusaavan selvästi Kohoutin turhautuneisuus, ja satiirin ainekset on otettu Tšekkoslovakian poliittisesta historiasta ajoilta 1945-70 niin herttaisessa sekamelskassa,
että loppujen lopuksi on vaikeata sanoa, mitä kirjailija haluaa selittää. Näin kirja alkaa kääntyä Kohoutia itseään vastaan, varsinkin kun alussa jäntevä ote lipsahtaa loppupuolella suoranaisiin tyhjänpäiväisyyksiin.
Sitä paitsi pelkään, että tuntematta hyvin Tšekkoslovakian poliittista historiaa suuri osa kirjan huulista menee hukkaan tai ne käsitetään stereotyyppisen mustavalkoisesti ja silloin nähdäkseni väärin. Tämä ei missään tapauksessa ole Kohoutin parhaita tekstejä. Keijo Kylävaaran käännös pelastaa paljon.