Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Pääsky ja Yötuuli
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jatkoa teokselle Kuikansulka.
Kuikansulan jatko-osan päähenkilöitä ovat Kuikansulan ja Itätuulen 17-vuotiaat kaksospojat Pääsky ja Yötuuli. Pojat matkustavat ensimmäistä kertaa äitinsä kotikylään Kuikan kansan luo. Matka muuttuu vaaralliseksi etenkin Itätuulelle, jonka haltia lumoaa.
Kuikansulan jatko-osan päähenkilöitä ovat Kuikansulan ja Itätuulen 17-vuotiaat kaksospojat Pääsky ja Yötuuli. Pojat matkustavat ensimmäistä kertaa äitinsä kotikylään Kuikan kansan luo. Matka muuttuu vaaralliseksi etenkin Itätuulelle, jonka haltia lumoaa.
Teoksessa kulkee rinnan kaksi seikkailua. Yötuuli katoaa Loputtomiin metsiin, ja häntä lähtevät etsimään unennäkijän kykyjä omaava kaksosveli Pääsky yhdessä enonsa shamaani Haukansilmän, uuden aikakankaan kutojan ja tarinankertojan Metsätähden sekä opastaja Takiaisen kanssa. (Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
1. Haltia
Haltia kulki äänettömin askelin, mutta häntä ympäröi taukoamaton hurina. Pääkallokiitäjät seurasivat häntä kaikkialle, parvi värisi ja lepatti, ja perhosten tummaraitaiset siivet surisivat voimakkaasti. Kiitäjät ruokkivat haltiaa yöllä avautuvien kukkien medellä, puiden mahlalla ja mehiläispesistä ryöstämällään hunajalla.
Lähellä lammen rantaa kasvavien suopursujen väkevä tuoksu tarttui haltian maata viistävän viitan liepeisiin. Haltia pysähtyi rannalle ja jäi seisomaan liikkumatta. Hänen rintansa kohoili kiivaasti ja kiihtymys purkautui viileänä uloshengityksenä. Jokaisen henkäyksen jälkeen veden pinnalla leijuva usva näytti sakenevan.
Haltia antoi tyytymättömyyden ja katkeruuden täyttää mielensä, kunnes hän oli täynnä päättäväisyyttä. Hän käännähti ympäri ja lähti etenemään määrätietoisesti, ensin ripeästi, sitten hitaammin. Kymmenen, viisikymmentä, sata askelta. Mutta seuraavalla askeleella haltian jalka vajosi nilkkaa myöten sammaleeseen. Vaikka maaperä oli kiinteää ja kuivaa hiekansekaista multaa, oli kuin juuri hänen jalkansa alla olisi piileksinyt vetinen suonsilmäke, joka imi häntä puoleensa. Vielä hän ponnisti toisen jalkansa näkymättömän taikapiirin yli, mutta silloin hän vajosi jo polveen saakka eikä kyennyt enää liikahtamaankaan. Harmin kyyneleet täyttivät hänen silmänsä ja hän päästi kimeän parahduksen. Hän heristi kateellisena nyrkkiään lintuparvelle, joka lensi korkealla hänen päänsä yläpuolella. Linnut olivat matkalla kauas pohjoiseen pesiäkseen Valkean meren tuulisilla rannoilla.
Hirvi oli katsellut pienen matkan päästä varjoihin kätkeytyneenä. Nyt se astui lähemmäs, tuli haltian vierelle ja kumarsi päänsä. Haltia tarttui molemmin käsin hirven sarviin, eläin perääntyi ja veti hänet irti turpeesta. Haltia jäi maahan makaamaan eikä vähään aikaan nostanut kasvojaan juuri lehteen puhjenneiden mustikanvarpujen seasta.
Haltia kulki äänettömin askelin, mutta häntä ympäröi taukoamaton hurina. Pääkallokiitäjät seurasivat häntä kaikkialle, parvi värisi ja lepatti, ja perhosten tummaraitaiset siivet surisivat voimakkaasti. Kiitäjät ruokkivat haltiaa yöllä avautuvien kukkien medellä, puiden mahlalla ja mehiläispesistä ryöstämällään hunajalla.
Lähellä lammen rantaa kasvavien suopursujen väkevä tuoksu tarttui haltian maata viistävän viitan liepeisiin. Haltia pysähtyi rannalle ja jäi seisomaan liikkumatta. Hänen rintansa kohoili kiivaasti ja kiihtymys purkautui viileänä uloshengityksenä. Jokaisen henkäyksen jälkeen veden pinnalla leijuva usva näytti sakenevan.
Haltia antoi tyytymättömyyden ja katkeruuden täyttää mielensä, kunnes hän oli täynnä päättäväisyyttä. Hän käännähti ympäri ja lähti etenemään määrätietoisesti, ensin ripeästi, sitten hitaammin. Kymmenen, viisikymmentä, sata askelta. Mutta seuraavalla askeleella haltian jalka vajosi nilkkaa myöten sammaleeseen. Vaikka maaperä oli kiinteää ja kuivaa hiekansekaista multaa, oli kuin juuri hänen jalkansa alla olisi piileksinyt vetinen suonsilmäke, joka imi häntä puoleensa. Vielä hän ponnisti toisen jalkansa näkymättömän taikapiirin yli, mutta silloin hän vajosi jo polveen saakka eikä kyennyt enää liikahtamaankaan. Harmin kyyneleet täyttivät hänen silmänsä ja hän päästi kimeän parahduksen. Hän heristi kateellisena nyrkkiään lintuparvelle, joka lensi korkealla hänen päänsä yläpuolella. Linnut olivat matkalla kauas pohjoiseen pesiäkseen Valkean meren tuulisilla rannoilla.
Hirvi oli katsellut pienen matkan päästä varjoihin kätkeytyneenä. Nyt se astui lähemmäs, tuli haltian vierelle ja kumarsi päänsä. Haltia tarttui molemmin käsin hirven sarviin, eläin perääntyi ja veti hänet irti turpeesta. Haltia jäi maahan makaamaan eikä vähään aikaan nostanut kasvojaan juuri lehteen puhjenneiden mustikanvarpujen seasta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
299