Aina söpönä

Karheanraju kuvaus nuoren pojan itsenäistymistaistelusta. Minäkertoja on ontuva laiha 16-vuotias poika, jolle sopeutuminen yhteiskuntaan on vaikeaa. Kirjoittaminen kuitenkin kiinnostaa, ja uusi alku uudella paikkakunnalla kirjoittajalukiossa tarjoaa mahdollisuuden ulos tukahduttavista kotiympyröistä. Mukaan poika ottaa lähes kuuron pikkuveljensä ja pikkuriikkisen Sihis-koiran. Kirjoittamisen opettaja on keski-ikäinen kirjailija nimeltä Salokari, joka ei päästä nuoria kirjoittajan alkuja helpolla, mutta lämpenee vähitellen pojan teksteille. Koulu sujuu kuitenkin myös kirjoittajalukiossa vaikeasti, ja piankin kertoja alkaa pänttäämisen sijasta notkua kirjakaupassa ja ostarilla tarkkailemassa eli vakoilemassa ihmisiä. Pelastus tulee kuitenkin ruskeasilmäisen tytön, Miran hahmossa. Sulkeutunut ja vaikeasti lähestyttävä poika ja hänen erikoiset kotijoukkonsa kiinnostavat kaunotarta, ja vähitellen poika alkaa Miran avulla löytää tietä ulos umpiostaan. Äidin varhainen kuolema on jättänyt pojat arvaamattoman sotaharhaisen ja aggressiivista uhoa pursuavan juopon isän armoille. Poika yrittää löytää tasapainoa kirjoittamalla: "halusin oppia nuolemaan kaikkea, olemaan niin söpö, ettei kukaan näkisi rujouttani, vaan sekoaisi narrin valheista ja nauraisi maha kippurassa. Aina söpönä. " (s. 55) Pojan tragedian syvyys ja hänen käytöksensä salaisuudet paljastuvat lukijalle vähitellen järkyttävällä tavalla. Epätoivoiset sopeutumisyritykset huipentuvat väkivaltaan, mutta tunnelin päässä näkyy häivähdys valoa. Pojalla on omat selviytymiskeinonsa ja ihmissuhteensa, koira, veli ja tyttö, joka vakuuttaa hänelle, että hän saa olla oma itsensä, ettei tarvitse olla aina söpönä.