Kultakissa
Tyyppi
kuvakirjat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Merja on toivonut jo kauan omaa kissaa, mutta äiti ei vain suostu. Tyttö tutustuu lähistön kissoihin ja oppii puhumaan perassiiniaa, kissojen kieltä. Kissat ovat salaperäisiä olentoja, mutta hyvin viisaita. Hertta-kissa ei piittaa ihmisten pohdiskeluista, että mitähän rotua kukin kissa on:
”Sitä rotua ja tätä rotua, pyh. Me kissat olemme kaikki saman suuren Kultakissan perillisiä. Hän on kaikkien kantaemo. Ihmiset polveutuvat vain jostakin kuvatuksesta, jostakin Apina Papinasta. Mutta kissat syntyivät Kultametsässä.”
Kun Merja kuulee Kultakissasta, hän ei voi olla ajattelematta muuta. Hänen täytyy löytää Kultakissa, sillä se on varmasti kauneinta maailmassa. Hertta-kissa kertoo myös, että Kultakissa saalistaa öisin Perassiinian vuoristoteillä. Tyttö haluaisi löytää Kultakissan, mutta sitä ennen hän tapaa monia kissoja ja kuulee lisää tärkeitä salaisuuksia Kultakissasta. Kummitädin Benjamin- kissa kertoo, että löytääkseen Kultakissan, Merjan täytyy mennä Perassiiniaan yöllä, sillä portti näkyy vain mustaa taustaa vasten kuin koruommel. Niin Merja päättää lähteä jo seuraavana yönä Perassiiniaan Benjamin-kissan tarkkoja ohjeita seuraten. Matka on vaikea ja vaarallinen, mutta viimein Merja saa nähdä Kultakissan, joka on kauniimpi kuin mikään muu kissa. Hetken se katselee tyttöä vinoilla, lumoavilla silmillään ja sitten se kääntyy ja katoaa tiheikköön. Tyttö yrittää seurata kissaa, kunnes ymmärtää, että Kultakissa on tavoittamaton.
Satu olisi kovin surullinen, jos se loppuisi tähän. Onneksi Merjan opettaja ymmärsi kissa-asioista vähän enemmän kuin äiti ja ehkäpä juuri opettajan puhelinkeskustelu äidin kanssa sai aikaan onnellisen lopun. Merja sai vihdoin viimein kissanpennun, joka sai nimen Ville.
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
”Sitä rotua ja tätä rotua, pyh. Me kissat olemme kaikki saman suuren Kultakissan perillisiä. Hän on kaikkien kantaemo. Ihmiset polveutuvat vain jostakin kuvatuksesta, jostakin Apina Papinasta. Mutta kissat syntyivät Kultametsässä.”
Kun Merja kuulee Kultakissasta, hän ei voi olla ajattelematta muuta. Hänen täytyy löytää Kultakissa, sillä se on varmasti kauneinta maailmassa. Hertta-kissa kertoo myös, että Kultakissa saalistaa öisin Perassiinian vuoristoteillä. Tyttö haluaisi löytää Kultakissan, mutta sitä ennen hän tapaa monia kissoja ja kuulee lisää tärkeitä salaisuuksia Kultakissasta. Kummitädin Benjamin- kissa kertoo, että löytääkseen Kultakissan, Merjan täytyy mennä Perassiiniaan yöllä, sillä portti näkyy vain mustaa taustaa vasten kuin koruommel. Niin Merja päättää lähteä jo seuraavana yönä Perassiiniaan Benjamin-kissan tarkkoja ohjeita seuraten. Matka on vaikea ja vaarallinen, mutta viimein Merja saa nähdä Kultakissan, joka on kauniimpi kuin mikään muu kissa. Hetken se katselee tyttöä vinoilla, lumoavilla silmillään ja sitten se kääntyy ja katoaa tiheikköön. Tyttö yrittää seurata kissaa, kunnes ymmärtää, että Kultakissa on tavoittamaton.
Satu olisi kovin surullinen, jos se loppuisi tähän. Onneksi Merjan opettaja ymmärsi kissa-asioista vähän enemmän kuin äiti ja ehkäpä juuri opettajan puhelinkeskustelu äidin kanssa sai aikaan onnellisen lopun. Merja sai vihdoin viimein kissanpennun, joka sai nimen Ville.
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
40