Minä, Aina Ilona...

Pienen kyläkunnan kesää kerrottuna hiljavaltoslaisittain rivakan, sanavalmiin ja alati paikalle sattuvan punapäisen Aina Ilonan näkökulmasta. Vaikka tytöllä on sisaruksia, hänen aikavaa mieltään kiinnostavat paljon enemmän kylän aikuisten asiat, ne joista hän kuulee puhuttavan, jotka hän itse oivaltaa ja väärinkin käsittää että ne, jotka oikeastaan kytevät pinnan alla. Leppoisan arkimenon ja näppärien luonnehdintojen keskelle kasvaa näet kyläkollektiivissa musta pilvi, verevän naispuolisen yksineläjän syntilista, josta ei pituutta ja kylän nimettyä ukkomieskaartia puutu. Epäsopu ja erohankkeet leiskuvat talossa kuin talossa, kunnes riidanaihe saadaan naitetuksi toiselle yksineläjälle, ja epätavalliseen häähumuun hukkuu viimeistenkin epäluulojen häivä. Erhomaa on tällä kertaa kesäisen iloitteleva ja kepeä, mutta ihan omalla persoonallisella tavallaan, rakastettavasti ja inhimillisiä heikkouksia ymmärtäen.