Marttila, Sirkkaliisa

Kirjailijan muu nimi

Marttila, Sirkkaliisa Mirjam

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Sirkkaliisa Marttila o.s. Eskelinen

Luottamustoimet ja jäsenyydet:
27 vuotta Jyväskylän Rintamaveteraanien naisjaoston puheenjohtajana.
Rintamaveteraanien naistoimikunnan valtakunnallisen jaoston jäsen.

Palkinnot:
Kaksi kertaa ensimmäinen sija Keski-Suomen Kynärin näytelmäkirjoituskilpailussa näytelmillä Rukkaset ja Kehruuvalssi.
Sirkkaliisa Marttila on kirjoittanut kaksi näytelmää ja julkaissut romaanin. Hän on kahdesti voittanut Keski-Suomen Kynärin kirjoituskilpailun, näytelmillään Rukkaset ja Kehruuvalssi. Lisäksi häneltä on ilmestynyt matkakertomuksia Egyptistä, Albaniasta ja Kiinasta. Mattilan runoja on ollut yli kymmenenä vuonna Keski-Suomen Rintamaveteraanien joululehdessä.

Vaaralaisia on romaani Vaaran pitäjästä ja sen asukkaista. Mennyt aika ilmiöineen näytetään reippaan Reettastiinan näkökulmasta. Romaanin tapahtumat päättyvät talvisodan aikaan, jolloin lapsuuskin loppuu.

Minämuotoinen kerronta esittelee joukon mielenkiintoisia kyläläisiä ja sukulaisia. Lapsen kannalta näytetään isännät, emännät ja erikoinen kirkkoherra, kylän ilolintu, suojeluskuntalaiset ja kunnalliskodin asukit. Kirjan sisältönä ovat lapsuuden kuumat kesät ja mieluisa koulunkäynti, leikit ja eläinten hoito, mustikkamatkat ja pikku patojen kuulemat aikuisten asiat. Myös järkyttäviä kokemuksia mahtuu lapsen maailmaan.

Selkeä esitys etenee havainnollisena ja lyhytvirkkeisenä. Kieli on ilmeikästä varsinkin vuorosanoissa, mutta värikkäitä sanontoja riittää muuallekin tekstiin.

Katriina Kajannes

Tekstinäyte

Antologiat:
Kynäri 6 : Puhu minulle tänään. Keski-Suomen Kynäri 1984.

Muu tuotanto:
Näytelmäkäsikirjoitukset Rukkaset ja Kehruuvalssi.
Vaikka minun niin naimisiin piti Mikonmäen Topin kanssa mennä, niin kirkonkylän kouluun tullessani olin unohtanut pyhät lupaukseni. Ja vaikka lasinen ovenkahvakin oli ollut kauan varattuna tulevaa kotiamme varten. Kolmannelle luokalle siirtyessäni kouluumme tuli Juhani. Heti ensimmäisenä päivänä sydämeni syttyi ilmiliekkiin. Meitä oli ainakin kolme tyttöä valmiina syöksymään vaikka tuleen, jos Juhani olisi pienen vinkin antanut.
[Vaaralaisia, 1993, s. 116]