Syrjämaa

Aku-Kimmo Ripatin toisessa romaanissa on erinomainen aihe: etukäteen tuntuu siltä, että juuri hän on oikea ihminen kuvaamaan Suomussalmen pienviljelijämetsätyömiehen elämän tilannetta ja sitä tietä, joka johtaa tämän työttömyyskortiston kautta rikkurina murtamaan Toppilan satamalakkoa. Tulos, "Syrjämaa", on ytimeltään terve ja johtopäätöksiltään yhteisrintamaan kannustava, mutta jokin siinä menee vikaan. Yksi romaanin henkilöistä ivailee televisio-ohjelman tekijöitä, jotka rehevällä kerronnalla hämäävät järjestelmän toiminnan, mutta juuri tuohon samaan syntiin Ripatti minusta lankeaa itse. Ne kirjan osat, joissa hän ryöpyttää paperille sivukaupalla keskustelua, ovat sana- ja erityisesti kiropaljoudessaan jokseenkin vaikealukuisia, rehevyys muuttuu rehentelyksi ja kuviointi peittää asiat. Kotitilalta etelään opettajaksi lähteneen Antin osuus sisältää paljon sellaista, mikä ei anna juuri minkäänmoista lisävalaistusta kirjan keskeisiin teemoihin, ja kolmannella veljellä, hyvin sopeutuneella Martilla, ei ole kokonaisuudessa juuri lainkaan osuutta. Kaikkineen "Syrjämaa" lupaa enemmän kuin antaa, mutta jo välähdykset metsätyömaalta ja lakkosatamasta avaavat niin tärkeitä näkymiä, että romaani kannattaa lukea vaikkapa hiukan ylimääräistäkin vaivaa nähden.