Helkiö, J. E.

Kirjailijan muu nimi

Helkiö, Juho

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

satukokoelmat

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Muistelmia saarnamatkoilta ja vähän muutakin. Kirj. J. E. Helkiö. Raita ja Touko Lehtonen 1997


Vaeltakaa viisaasti: vanhan sana nuorille väkijuomista. SLEY 1954

Tekstinäyte

Eskon houkutuksesta Vallekin menee heinäsuulille ja Esko aikoo suoraa päätä ovesta sisälle. Mutta Valle teki tenän ja sanoi:
- Älä mene sinne, tule pois.
- Miksei? Menen minä.
- Mutta kun isä on kieltänyt.
- Vaikka, mutta ei isä nyt näe, kun hän on pellolla.
- Vaikkei, mutta Jumala näkee.
- Niin, mutta yksi nalli, mitä se sitten on! Ja, usko pois, se paukahtaa kovasti.
- Mikä paukahtaa?
- Se nalli - etkö ole koskaan kuullut?
- Kuulinhan minä eilen, kun kivimiehet tuossa tuota kiveä ampuivat. Mutta et suinkaan sinä ammu?
- En, en minä kiveä ammu. Mutta se nalli paukahtaa, kun sen tappaa - vaikkei kiveä ammukaan.
- Oletko sinä kuullut?
- Olen montakin kertaa. Ja viime suvenakin kuulin. Ja nyt pari viikkoa sitten kävin Perätalon Ollin luona tuolla kylän toisella äärellä - tiedäthän ja Olli tappoi nallin. Se oli kyllä pieni pyssyn nalli. Mutta, ai, kuinka sekin paukahti. Mitä sitten tuo dynamiittinalli.
- Millä se tapetaan?
- Se tapetaan lyömällä. Olli oli tehnyt vasaraan eri pitkän varren, asetti nallin sileälle kivelle ja löi kaukaa kurotellen sen nallin mäsäksi. Ja se kiljahti niin että savu kävi.
- Älähän?
- Varmasti.
- Mutta miksi Olli löi kaukaa?


(Ote kertomuksesta Eskolta meni sormet ja silmät; Seilakirin Polle 1946)