Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kummat
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mitä jos sinullakin olisi häntä?
Maarit on outo nuori, kumma. Samoin kuin Inkeri, Susku, Kaapu, kaksoset Suvi ja Sini sekä porukan ainoa poika Voltti. Kaikki kummastelevat, miksi keskenään hyvin erilaiset tyypit ovat ystäviä ja hengailevat yhdessä. Näitä seitsemää nuorta yhdistää kuitenkin yksi asia; heillä kaikilla on häntä. Täydenkuun aikana heille kasvaa karvat ja he alkavat murahdella. Hännät pidetään visusti salassa, tosin niiden avulla tienataan vähän rahaakin.
Joululoman jälkeen koulussa odottaa yllätys. Luokan taululle on kirjoitettu suurin kirjaimin: ”MINKÄ MERKKI ON HÄNTÄ? KUKA HÄNTÄÄ KANTAA?” Suurin osa oppilaista luulee viestiä koulun larppaajien tekosiksi, mutta ujo ja hiljainen Emmi antaa ymmärtää, että hän tietää jotain seitsikon salaisuudesta: ”On olemassa tunnusmerkkejä. Ne pitää huomata.”
Ovatko hännät paljastuneet? Ja miksi juuri Maaritilla ja kuudella muulla on häntä?
(Päivi / Sivupiiri)
- - -
Lukiolaistyttö Maarit luulee poikkeavansa muista, koska hänelle on kasvanut häntä. Luokkatoveri Voltti kuitenkin tunnistaa toisen hännäkkään ja vetää tytön uuteen kiinteään ystäväpiiriin. Hännäkkäitä tyttöjä ei hännän lisäksi kuitenkaan yhdistä mikään muu kuin sama luokka ja yhteinen poikaystävä Voltti. Voiko erilaisista tytöistä kasvaa yhtenäinen ryhmä ja riittäkö hännäkkyys yhdistäväksi tekijäksi? Sallivatko tytöt Voltin pyörittää ryhmää miten tahtoo?
(Tuija Lassila/Sanojen aika)
Maarit on outo nuori, kumma. Samoin kuin Inkeri, Susku, Kaapu, kaksoset Suvi ja Sini sekä porukan ainoa poika Voltti. Kaikki kummastelevat, miksi keskenään hyvin erilaiset tyypit ovat ystäviä ja hengailevat yhdessä. Näitä seitsemää nuorta yhdistää kuitenkin yksi asia; heillä kaikilla on häntä. Täydenkuun aikana heille kasvaa karvat ja he alkavat murahdella. Hännät pidetään visusti salassa, tosin niiden avulla tienataan vähän rahaakin.
Joululoman jälkeen koulussa odottaa yllätys. Luokan taululle on kirjoitettu suurin kirjaimin: ”MINKÄ MERKKI ON HÄNTÄ? KUKA HÄNTÄÄ KANTAA?” Suurin osa oppilaista luulee viestiä koulun larppaajien tekosiksi, mutta ujo ja hiljainen Emmi antaa ymmärtää, että hän tietää jotain seitsikon salaisuudesta: ”On olemassa tunnusmerkkejä. Ne pitää huomata.”
Ovatko hännät paljastuneet? Ja miksi juuri Maaritilla ja kuudella muulla on häntä?
(Päivi / Sivupiiri)
- - -
Lukiolaistyttö Maarit luulee poikkeavansa muista, koska hänelle on kasvanut häntä. Luokkatoveri Voltti kuitenkin tunnistaa toisen hännäkkään ja vetää tytön uuteen kiinteään ystäväpiiriin. Hännäkkäitä tyttöjä ei hännän lisäksi kuitenkaan yhdistä mikään muu kuin sama luokka ja yhteinen poikaystävä Voltti. Voiko erilaisista tytöistä kasvaa yhtenäinen ryhmä ja riittäkö hännäkkyys yhdistäväksi tekijäksi? Sallivatko tytöt Voltin pyörittää ryhmää miten tahtoo?
(Tuija Lassila/Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Heräsin omituiseen tunteeseen. Pöytälamppu oli jäänyt päälle. Sammutin sen, mutta huone oli edelleen melkein yhtä valoisa kuin päivällä. Ikkunan edessä oli verhot, mutta ne olivat vaaleat ja ohuet, joten kuun valo tunkeutui vaivatta niiden läpi. Puristin silmäni kiinni, mutta uni ei enää tullut. Kiskaisin peiton päältäni.
Kiljaisin. Yöpukunani oli pelkkä t-paita, joten näin jalkani heti. Ne olivat kokonaan hennon, tumman karvoituksen peitossa.
Saman tien äiti laukkasi tukka pystyssä huoneeseen.
- Mikä sulla on? Näitkö sä pahaa unta?
Ehdin juuri ja juuri tempaista peiton jalkojeni päälle.
- Joo. Kauheaa painajaista.
Naamani ei ilmeisesti ollut karvoittunut, koska äiti ei näyttänyt sen pöllämystyneemmältä kuin yleensäkin näytetään, kun on herätty keskellä yötä. Hän tuli sängylle istumaan ja pyyhkäisi otsaani.
- Sä olet ihan hiessä. Onko sulla kuumetta?
- Ei kai.
Puristin peittoa jalkojeni ympärille. Äiti vilkaisi ikkunaan.
- Täysikuu voi tehdä vähän levottomaksi.
Nyökkäsin. Äiti katsoi minua tarkasti silmiin.
- Sä taidat kyllä olla levoton vähän muistakin syistä. Älä anna sen pojan sekoittaa sua ihan kokonaan.
Hän näytti siltä, että olisi halunnut puhua pitempäänkin, mutta istui vain ja katseli minua. Sitten hän kysyi:
- Haluatko sä tulla mun viereen nukkumaan?
- Äiti, muistatko sä mun ikääni?
- No joo, kai mä muistan. Voit sinä silti tulla, jos haluat. Ikärajaa ei ole.
Nousin istuvilleni ja halasin äitiä lujasti. Sitten hän lähti takaisin omaan sänkyynsä. Olisin halunnut mennä hänen viereensä nukkumaan, niin kummalliselta kuin se juuri nyt tuntuikin. Olisin tosiaan halunnut, sillä kuun valo teki olosta yksinäisemmän kuin ikinä. Ja kun vilkaisin peiton alle, olivat jalat yhä karvaiset.
Aamuyöstä karvoitus alkoi karista. Karvat putosivat lakanalle hitaasti, niin että vasta herätyskellon soidessa jalkani olivat entiset sileät itsensä. Sängystä huomasi heti, että minulla oli ollut karvanlähtö: lakanaa tuskin näkyi tumman karvapeitteen alta.
Kiljaisin. Yöpukunani oli pelkkä t-paita, joten näin jalkani heti. Ne olivat kokonaan hennon, tumman karvoituksen peitossa.
Saman tien äiti laukkasi tukka pystyssä huoneeseen.
- Mikä sulla on? Näitkö sä pahaa unta?
Ehdin juuri ja juuri tempaista peiton jalkojeni päälle.
- Joo. Kauheaa painajaista.
Naamani ei ilmeisesti ollut karvoittunut, koska äiti ei näyttänyt sen pöllämystyneemmältä kuin yleensäkin näytetään, kun on herätty keskellä yötä. Hän tuli sängylle istumaan ja pyyhkäisi otsaani.
- Sä olet ihan hiessä. Onko sulla kuumetta?
- Ei kai.
Puristin peittoa jalkojeni ympärille. Äiti vilkaisi ikkunaan.
- Täysikuu voi tehdä vähän levottomaksi.
Nyökkäsin. Äiti katsoi minua tarkasti silmiin.
- Sä taidat kyllä olla levoton vähän muistakin syistä. Älä anna sen pojan sekoittaa sua ihan kokonaan.
Hän näytti siltä, että olisi halunnut puhua pitempäänkin, mutta istui vain ja katseli minua. Sitten hän kysyi:
- Haluatko sä tulla mun viereen nukkumaan?
- Äiti, muistatko sä mun ikääni?
- No joo, kai mä muistan. Voit sinä silti tulla, jos haluat. Ikärajaa ei ole.
Nousin istuvilleni ja halasin äitiä lujasti. Sitten hän lähti takaisin omaan sänkyynsä. Olisin halunnut mennä hänen viereensä nukkumaan, niin kummalliselta kuin se juuri nyt tuntuikin. Olisin tosiaan halunnut, sillä kuun valo teki olosta yksinäisemmän kuin ikinä. Ja kun vilkaisin peiton alle, olivat jalat yhä karvaiset.
Aamuyöstä karvoitus alkoi karista. Karvat putosivat lakanalle hitaasti, niin että vasta herätyskellon soidessa jalkani olivat entiset sileät itsensä. Sängystä huomasi heti, että minulla oli ollut karvanlähtö: lakanaa tuskin näkyi tumman karvapeitteen alta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.