Liukuhihnatorpparit
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
6/1978
Teosarvio
Tikkanen, Anja: Liukuhihnatorpparit.
Anja Tikkanen jatkaa suoraan siitä mihin hänen viimevuotinen romaaninsa "Isänmaan torpparit" päättyi. Asutustilallinen Matti Lompolon kuoltua hänen poikansa Mikko ottaa taloudellisen perikadon partaalle ajautuneen pientilan haltuunsa ja alkaa sinnikkäästi kehittää sitä. Taloudellinen apu tulee hänen välillä Ruotsiin tekemistään työkeikoista, ja vaikka Tikkanen edelleen ankarasti arvostelee suomalaisen maatalouspolitiikan ratkaisuja, on romaanin loppu optimistinen. Hänen kerrontansa on taaskin vakuuttavaa niin kauan kuin pysytellään Kutulompolon ihmisissä, maisemissa ja arjen töissä, mutta tuon yhteisön ulkopuolelle siirtyessään hän menettää luontevan otteensa. Vaikea minun on uskoa että näiden aikojen parikymmenvuotiaalla olisi semmoiset sukupuoliasenteet kuin romaanin mainiolla Mikolla. Oli tai ei, niiden kritiikitön ja kukkoileva esitys tapa joka tapauksessa eroaa epäedukseen ensimmäisen romaanin ja tämän toisenkin teoksen valtaosan dokumentaarisuudesta voimansa ammentavasta perussävystä.
Anja Tikkanen jatkaa suoraan siitä mihin hänen viimevuotinen romaaninsa "Isänmaan torpparit" päättyi. Asutustilallinen Matti Lompolon kuoltua hänen poikansa Mikko ottaa taloudellisen perikadon partaalle ajautuneen pientilan haltuunsa ja alkaa sinnikkäästi kehittää sitä. Taloudellinen apu tulee hänen välillä Ruotsiin tekemistään työkeikoista, ja vaikka Tikkanen edelleen ankarasti arvostelee suomalaisen maatalouspolitiikan ratkaisuja, on romaanin loppu optimistinen. Hänen kerrontansa on taaskin vakuuttavaa niin kauan kuin pysytellään Kutulompolon ihmisissä, maisemissa ja arjen töissä, mutta tuon yhteisön ulkopuolelle siirtyessään hän menettää luontevan otteensa. Vaikea minun on uskoa että näiden aikojen parikymmenvuotiaalla olisi semmoiset sukupuoliasenteet kuin romaanin mainiolla Mikolla. Oli tai ei, niiden kritiikitön ja kukkoileva esitys tapa joka tapauksessa eroaa epäedukseen ensimmäisen romaanin ja tämän toisenkin teoksen valtaosan dokumentaarisuudesta voimansa ammentavasta perussävystä.